Pasin Palstat - viikko 23
”...KEHOTAN TEITÄ PYSYMÄÄN ROHKEALLA MIELIN. YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ
HENKEÄÄN…” Apt 27:13-44
Laiva joutuu myrskyyn
Epätoivo, pelko ja suuri ahdistus saattaa olla toisinaan
juuri se näyttämö, jossa Jumala näyttää voimansa ja suuruutensa. Paavalin
neljäs haaksirikkokokemus oli monella tapaa suuri koettelemus. Hän oli vangittuna
ja inhimillisesti katsottuna niin suuressa vaarassa, ettei siitä voinut
pelastua. Jos he selviäisivät myrskystä, roomalaiset sotilaat olivat
velvolliset tappamaan vangit, etteivät he karkaisi. Myrsky, vartoivat sotilaat
ja epätoivoinen ja sekasortoinen kauhu miesten kesken oli uhka kaikille.
Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma. Tuohon hetkeen Hän
lähetti sanansa - toivon sanan siitä, ettei yksikään heistä hukkuisi. Oletko
sinä saanut profetalisen lohdutuksen vaikeuksiesi keskelle? Vaikka epätoivo
sumentaa näkökyvyn, piirtää nuo jumaliset lohdun sanat jo suuntaviivoja
tulevalle pelastukselle.
On hyvä muistaa, että koko luomakunnan Herra on kaikkivaltias
ja jos Hän on laivassamme mukana, meillä ei ole mitään hätää. Eräänä päivänä
opetuslapset herättivät Jeesuksen, joka nukkui venheessä - kovan myrskyn
keskellä. Samalla tavoin, myös me voimme ”herättää” Jeesuksen myrskyjemme keskellä.
Saamme kääntyä pelastajamme puoleen, täysin tietäen, että Hänellä on kaikki
valta!
Voimme myös asettaa luottamuksen täysin Jeesukseen. Tiesitkö,
että Pietari - sen sijaan, että hän herätti Jeesuksen - olisi voinut käydä
nukkumaan Jeesuksen viereen. Kaikkivaltias oli sanonut: ”Menkäämme
vastarannalle.” - Sinnehän mentiin - vastustuksesta huolimatta! Rohkaiskoon
nämä Raamatun kertomukset sydämiämme! Jeesus, Jumalan Poika on kanssamme -
lupauksensa mukaan - päivien loppuun saakka! ”Luota sä vaan, Herran kätehen! Luota sä vaan, Herran rakkauteen!
Katseesi kiinnä kultakaupunkiin - on siellä riemu loputon”.
Apt.27:13. Kun sitten alkoi puhaltaa heikko
etelätuuli, he luulivat onnistuvansa aikeessaan, nostivat ankkurin ja
purjehtivat aivan Kreetan rannikkoa pitkin. 14. Mutta ei kestänyt kauankaan,
kun saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrsky 15. Se tempasi laivan
mukaansa, ja meidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä emme kyenneet
nousemaan tuuleen.
”Kirjaimellisesti tässä sanotaan, etteivät he voineet
»katsoa tuulta suoraan silmiin», mikä on paljon puhuva sanonta sitäkin ajatellen,
että sen ajan aluksiin oli keulan molemmin puolin maalattu silmät.” [Novum]
16. Päästyämme Kauda-nimisen saaren suojaan saimme työllä ja
tuskalla laivaveneen talteen. 17. Kun vene oli vedetty ylös, merimiehet
ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat köysiä laivan ympäri. Koska laiva oli
vaarassa ajautua Syrtin hiekkasärkille, he laskivat ajoankkurin, ja
ajelehtiminen jatkui näin.
”Köysien sitominen laivan ympäri oli äärimmäinen
hätätoimi, kun pelättiin raskaassa lastissa olevan aluksen rikkoutumista sen ajelehtiessa
myrskyn kourissa. Toinen varotoimi oli ns. ajelehtimisankkurin heittäminen
jarruksi.” [Novum]
18. Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät
seuraavana päivänä osan lastista yli laidan, 19. ja kolmantena päivänä he omin
käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta mereen. 20. Moneen päivään emme
nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme
lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.
”Siihen aikaan ei tunnettu vielä kompassia, vaan
oltiin täysin taivaankappaleiden varassa. Ainoastaan niiden avulla voitiin määritellä
laivan sijainti.” [Novum]
21. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet
syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet!
Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte
välttäneet nämä vastukset ja vahingot.
”Paavali ei käyttäytynyt ylimielisesti, mutta hän ei
malttanut kuitenkaan olla muistuttamatta varoituksestaan (j. 10). Hän kiinnitti
puheellaan kaikkien huomion itseensä. Kokemus ja hyvä merimiestaito eivät enää
voineet pelastaa heitä. Ihmisapu ei enää riittänyt. Heidän ainoa
mahdollisuutensa oli, että Jumala puuttuisi tilanteeseen, ja nyt oli Jumalan
palvelijalla asiaa heille.” [Novum]
22. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään
teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu.
”Koko vaarallisen matkan synkimmällä hetkellä Paavali
lupaa kaikkien pelastuvan. Hänen sanojensa voi sanoa olleen "euangelion",
'hyvä uutinen' tai 'ilosanoma'. Mutta Ut:ssa evankeliumi tarkoittaa erityisesti
kristinuskon sanomaa pelastuksesta.” [Novum]
23. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli,
jonka oma minä olen ja jota minä palvelen.
”Paavali todisti kaikissa olosuhteissa Jumalasta, ja
hänestä oli aivan luonnollista kertoa mitä oli kokenut.” [Novum]
24. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä
seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös
matkatoverisi pelastuvat.'
”Paavalilta ei riistettäisi mahdollisuutta julistaa
Jumalan sanaa Roomassa. Sitä hän oli kaivannut ja pyytänyt, ja hän oli saanut
siitä lupauksen. Paavalin oli välttämätöntä mennä Roomaan, ja Jumala oli
luvannut huolehtia sinne pääsemisestä.” [Novum]
25. Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja
uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.
”Apostolin vastaus Jumalan ilmoitukseen oli
täydellinen luottamus. Hänellähän ei ollut mitään syytä epäillä. Hän tunsi
Jumalan lupaukset jo entuudestaan ja oli oppinut luottamaan niihin. Silloinkin.
kun kaikki näytti toivottomalta, hän tiesi, ettei Jumalalle ole mikään
mahdotonta.” [Novum]
26. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme."
Haaksirikko
ja pelastuminen
Apt.27:27. Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä.
Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata. 28. He
luotasivat ja totesivat syvyydeksi kaksikymmentä syltä2, ja kun he vähän ajan
perästä luotasivat uudelleen, syvyyttä oli enää viidentoista sylen verran. {Syli
eli levitettyjen käsivarsien väli on vajaat 2 m.}
”Luodatessaan he ymmärsivät lähestyvänsä maata. Tämä
merkitsi uutta uhkaa. Nyt ei pahinta ollut myrsky, vaan karilleajon vaara.” [Novum]
29. Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan karikkoihin, ja
siksi he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän
valkenemista. 30. He yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen
vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita.
”Roomalainen upseeri ei näytä huomanneen juonta, mutta
Paavali oli tarkkasilmäinen. [Novum]
31. Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille:
"Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua."
”Jälleen kerran Paavali pelasti tilanteen. Hän oli
seurannut tapahtumia ja ymmärsi heti, että jos merimiehet lähtisivät tiehensä,
muiden laivalla olijoiden olisi vaikea selviytyä pelastustoimista. Paavali
väitti, että jos he lähtisivät laivasta, toiset eivät voisi pelastua. Hän ei
ajatellut ensi kädessä itseään, eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Jumala piti
hänestä huolta ja oli luvannut hänen pääsevän Roomaan. Jumala oli luvannut,
että kaikki pelastuisivat. Apostolilla oli samantapainen rooli kuin Nooalla.
Nooan perhe pelastui juuri siksi, että se oli hänen perheensä, 1 Moos 6:8,18.
Nooan arkki on ymmärretty myös tärkeäksi vertauskuvaksi kristillisen
seurakunnan kannalta: »Seurakuntalaivassa» olevat pelastuvat siksi, että he
kuuluvat Kristukselle (Joh 17:24). Ratkaisevaa on se, että Kristus on
laivassa.” [Novum]
32. Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät
sen menemään.33. Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään.
Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen
vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta.
”Tämän pitkän paaston varsinainen syy saattoi olla
pelko. Mutta Paavalin mukaan ei ollut mitään syytä epätoivoon. Heidän oli syötävä,
sillä he tarvitsivat voimia pelastuakseen (j. 34).” [Novum]
34. Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä,
jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään."
”Paavali oli varma siitä, että Jumala pelastaisi
heidät, mutta hän tiesi myös, että heidän olisi itsekin ponnistettava kaikki
voimansa. Nälkiintyneet ihmiset eivät ole kovinkaan vahvoja, ja he tarvitsivat
voimia jaksaakseen selviytyä maihin.” [Novum]
35. Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden
kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä.
”Kiitosrukous ja leivän murtaminen kaikkien nähden ei
ollut pelkkä hyvä tapa. Se oli todistuksena läsnäolijoille ja Luukas kertoo
siitä niin tarkkaan luultavasti siksi, että hänen mielestään ateriasta
muodostui näin eräänlainen jumalanpalvelusyhteys, joka muistutti kristillisen
seurakunnan leivänmurtamista (2:42; 20:7). Hetki oli varmasti unohtumaton niin
Luukkaalle kuin muillekin. He olivat yhä myrskyävällä merellä. Heidän edessään
oli vaarallinen maihinnousu, ja he tunsivat vangista uhoavan merkillisen voiman
ja tasapainon, joka vaikutti heihin kaikkiin. Seuraavassa jakeessa mainittu
rauhoittuminen ja vapautuminen ei ollut vain psykologista vaan myös
hengellistä. [Novum]
36. Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat
ruokailemaan.
”Kun Paavali oli antanut heille uutta toivoa
pelastumisesta, heidän ruokahalunsakin palasi. He suhtautuivat tulevaisuuteen valoisammin
ja uskoivat jonkin keinon kaikesta huolimatta löytyvän.” [Novum]
37. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi
henkeä. 38. Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä
viljalastin mereen.
Haaksirikko
39. Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa
maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata
laivan sinne. 40. He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä
mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen
tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.
”Laivalla jännitys oli varmasti huipussaan. Paavali
oli sanonut, että he pelastuisivat ja että he viskautuisivat saarelle (j.26).
Jälkimmäinen lupaus näytti toteutuvan, mutta miten oli edellisen laita?”
[Novum]
41. Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen.
Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota
liitoksistaan. 42. Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan
pääsisi uimalla pakoon.
”Sotilaat tarttuivat aseisiinsa lähes koneellisesti.
Sillä hetkellä kaikilla oli yllin kyllin ajattelemista omassa
turvallisuudessaan, mutta sotilaat käsittivät, että mikäli vangit pääsisivät
pakoon, he eivät enää koskaan voisi tuntea oloaan turvalliseksi. Miten paljon
tämä merkillinen matka ja erityisesti sen viimeinen ateria lieneekin vaikuttanut
heihin, tässä heidän sotilaskoulutuksensa ja velvollisuudentuntonsa pääsivät
kuitenkin voitolle.” [Novum]
43. Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän
halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen
ja pyrkiä rantaan
”Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten suuren
vaikutuksen Paavali teki kaikkialla sekä ystäviinsä että vihamiehiinsä. Ja huomaamme,
ettei aina ole helppoa päätellä, ketkä olivat hänen vihamiehiään. Hänellä oli
ystäviä sielläkin missä vähiten olisi odottanut.” [Novum]
44. ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai
muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.
”Laivankappaleita ja lautoja uiskenteli
haaksirikkoisten ympärillä. Tuuli vei ilmeisesti heitä maata kohti. Kaikki
tapahtui luonnonlakien mukaisesti. Heidän pelastajansa oli kuitenkin Jumala.
Tämä oli neljäs haaksirikko, jossa Paavali oli mukana (2 Kor 11:25).” [Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1ybVS-cPdoD9xlW1P05jlUcxIFI9UoJBd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti