Pasin Palstat - viikko 22
”...TUULI ESTI MEITÄ JATKAMASTA AIKOMAAMME
SUUNTAAN…” Apt.27:1-13
MATKA KOHTI ROOMAA ALKAA
Toisinaan luonto ja sen tapahtumat saattavat ohjata Jumalan
tahdon toteutumista uskovaisen elämässä. Raamatun ajan kertomuksissa voimme
huomata aina silloin tällöin, miten meren myrskyäminen aiheuttaa pelkoa ja on pysäyttää matkanteon täysin. Joona oli erään kerran tällaisessa myrskyssä,
mutta sen ajan tapahtumat liittyivät Jumalan suunnitelmiin. Samoin Jeesuksen
opetuslapset olivat erään kerran myrskyn keskellä - vain siksi, että
kohtaisivat koko luomakunnan Herran suuren voiman! Myrskyillä ja
koettelemuksilla saattaa siis olla suurikin ja kauaskantoinen merkitys. Mikä
onkaan tilanteemme tänään, voimme luottaa Jumalamme avun ilmestyvän juuri
oikeaan aikaan. Saamme rukoilla Häneltä viisautta ja rohkeutta tehdä oikeita
päätöksiä ja ratkaisuja, että Hänen hyvä tahtonsa pääsisi tapahtumaan
elämässämme.
Apt.27:1. Kun oli päätetty, että lähtisimme
meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit annettiin Juliuksen,
keisarillisen sotaväen sadanpäällikön, valvontaan.
”Ratkaisu tuntui Paavalista varmasti helpotukselta, olihan hän ollut
vankina yli kaksi vuotta (24:27). Sana "meidän" osoittaa Luukkaan
olleen mukana matkalla.” [Novum]
2. Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä
purjehtia Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli myös makedonialainen
Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta.
”Luukas ja Aristarkus eivät varmastikaan tuolloin olleet vankeina, mutta
rakkaus vaati heitä lähtemään Paavalin tueksi matkalle. Aristarkus mainitaan
ensimmäisen kerran 19:29:ssä. Hän oli makedonialainen ja Paavalin työtovereita
Efesossa. Hän oli ollut Paavalin mukana myös tämän matkalla Korintosta
Vähään-Aasiaan (20:4). Kol 4:10:stä ilmenee, että hän oli Paavalin kanssa
Roomassa, ja apostoli sanoo häntä vankitoverikseen.” [Novum]
3. Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka
kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa.
”Paavali iloitsi varmasti kovin päästessään tapaamaan heitä. Hän sai
tavata kristittyjä veljiä seuraavan kerran vasta useita kuukausia myöhemmin
saapuessaan Italian Puteoliin.” [Novum]
4. Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme vastatuulen takia
Kyproksen suojaan, 5. jatkoimme sitten matkaamme Kilikian ja Pamfylian
edustalla olevan merenselän yli ja laskimme maihin Lykian Myrassa. 6. Sieltä
sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen laivan, joka oli lähdössä Italiaan, ja
siirsi meidät siihen. 7. Useiden päivien ajan purjehduksemme sitten edistyi
hitaasti, ja vain vaivoin pääsimme Knidoksen kohdalle. Tuuli esti meitä
jatkamasta aikomaamme suuntaan, ja niin purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan
suojaan. 8. Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraten ja saavuimme
sitten paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia.
9. Olimme olleet matkalla jo pitkän aikaa, paastopäiväkin1 oli ohitse, ja
merenkulku alkoi olla vaarallista. Paavali varoitti toisia: {Paastopäivällä
tarkoitetaan syksyllä vietettävää suurta sovituspäivää. Vrt. 3. Moos.
16:29-31.}
”Paavalilla oli paljon kokemusta merimatkoista. Hän oli joutunut
haaksirikkoonkin peräti kolme kertaa (2 Kor 11:25). Sen vuoksi ei ollut
mitenkään ihmeellistä, että hänet kutsuttiin neuvonpitoon, vaikka hän olikin
vanki (vrt. j. 10).” [Novum]
10. "Miehet, minä tiedän, että purjehduksestamme tulee
työläs ja vaarallinen. Siinä ei ole vaarassa vain lasti ja laiva, vaan myös oma
henkemme."
”Paavali ei esittänyt tässä mitään profetiaa, vaan järkevän
johtopäätöksen. Matkan jatkaminen näin myöhään syksyllä ei päättyisi hyvin.
Paavali ilmaisi käsityksensä miehistölle ja sotilaille, tai sitten hän puhui
laivaneuvostolle. Sadanpäämiehen oli joka tapauksessa ratkaistava,
jatkettaisiinko matkaa (j. 11). Myöhemmin Paavali sai jumalallisessa
ilmestyksessä tietää, että yksikään laivalla olijoista ei hukkuisi (jj.
22-24).” [Novum]
11. Sadanpäällikkö kuitenkin uskoi laivuria ja aluksen
omistajaa enemmän kuin Paavalin puhetta.
Ei ole ollenkaan ihme, että upseeri uskoi enemmän ammattimerenkulkijoita
kuin saarnamiestä ja teltantekijää. Sadanpäämiehen esiintyminen laivassa
päättäjänä johtuu siitä, että alus oli nyt Rooman viranomaisten käytössä. Hän
oli vastuussa vangeista ja siitä, että heidät luovutettiin oikeaan paikkaan.
[Novum]
12. Kun paikkakin oli talvisatamaksi soveltumaton, useimmat
olivat sitä mieltä, että oli jatkettava matkaa ja yritettävä päästä talveksi
Foiniksiin, Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1xeL4WbOvQIWYHKkxVMH5X9RoEatsdMEr/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti