Pasin Palstat - viikko 24
”MUTTA
PAAVALI RAVISTI KÄÄRMEEN TULEEN, EIKÄ HÄNELLE TAPAHTUNUT MITÄÄN” Apt.28:1-10
PAAVALI MALTAN SAARELLA
Jumalan suunnitelma toteutuu usein monen asian yhteen
sattumana. Olisiko evankeliumi saavuttanut Malta-nimistä saarta, ilman Paavalia
kuljettaneen laivan haaksirikkoa? Voimme nähdä kertomuksessa myös sen, että
Paavali oli apostoli jokaisessa elämänsä tilanteessa. Olipa myrsky, tai hallitusmiehet
hänen kimpussaan, hän oli Jeesuksen oma! Hän julisti aina kirkkauden Herran
evankeliumia - kaikille luoduille!
Mitä ajattelemme suurten vaikeuksien keskellä? Annammeko
masennuksen vallata mielemme ja kylvämmekö toinen toisiimme epätoivoa ja
synkkyyttä? Voisimmeko Paavalin tavoin joka hetki elää uskossa ja
luottamuksessa, että elämämme on täysin Herramme Jeesuksen Kristuksen ja
Vapahtajamme käsissä? Elimmepä, tai kuolimme, olemme Herran omat!
Tiedän kokemuksesta, että harjoittaessamme uskoa, Jumala
osoittaa kyllä ihmeellisen voimansa. Ojentautuessamne nöyrästi uskon
kuuliaisuuteen - ulkoisista olosuhteista huolimatta - näemme ihmeitä ilman
määrää. On uskallettava astua ulos omasta epätoivosta, omista ajatuksista ja
mielipiteistä. On uskottava siihen, mitä Herra Jeesus Kristus on jo tehnyt puolestamme.
Elämä uskossa avaa näkymiä eteemme, jotka ovat enemmän tämän maailman näkymiä
ja ajatuksia. Voisiko usko Herraan Jeesukseen tulla elämän asenteeksi,
vaikuttajaksi ja todelliseksi valoksi matkallemme? Voisiko oma ylpeys, kateus
ja kunnianhimomme olle meillekin roskanarvoisia Jeesuksen tuntemisen rinnalla?
Fil.3:7-14. ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä
olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki
tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen
rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja
omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee
Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon
perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen
kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen
kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että
jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä
riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus
on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden
minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on
edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on
minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”
Ajattelen usein myös omaa kutsumustani. Vastoin kaikkia
odotusta ja inhimillisiä mahdollisuuksia - haluan uskoa ja luottaa siihen, että
Jumala johtaa tahdossaan myös minut siihen, missä Hän johdatti näyn ja
lupauksen kautta Paavalin aina Roomaan
saakka. Se työ, minkä Paavali teki, sai aikojen saatossa mittaamattoman suuren
merkityksen. Ei hän ehkä osannut kuvitellakaan, mitä Pyhä Henki laittoi hänet
kirjoittamaan vangittuna ollessaan. Ne tekstit antavat lohtua, opettavat ja
rohkaisevat vielä nykyajankin seurakuntia - ulkoisista olosuhteistaan
huolimatta! Meillä on Jumalan sana, varma ja luotettava - täysin
vastaanottamisen arvoinen! Kiitos Herra Jeesus Kristus, mitä teit Paavalin
kautta! Kiitos rakas Jumala, että opetit meille ja seurakunnallesi oman tahtosi
sanasi kautta!
Apt.28:1. Päästyämme turvaan saimme tietää,
että saari oli Malta.
”Saaren foinikialainen nimi oli Melita. Sillä saattaa
olla heprealainen alkumerkitys, 'päästä pakoon'. Merirosvot hakeutuivat usein
myrskyltä suojaan Maltalle.” [Novum]
2. Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman
ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen,
sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa.
”Haaksirikkoutuneita, joille oli yhtäkkiä keksittävä
majapaikka ja muuta huoltoa harvaan asutulla saarella, ei ollut mikään pieni
joukko. 276 yllätysvierasta edellytti saaren asukkailta varsin runsaskätistä
apua.” [Novum]
3. Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta
kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen.
”Paavali ei pitänyt itseään liian suurena ja
arvokkaana polttopuiden keräämiseen. Hän ei milloinkaan kaihtanut ruumiillista
työtä. Hän on palvelevan mielen esikuva, on kysymyksessä sitten käden tai
hengen työ. Hän teki kaiken luonnollisesti ja aidosti. Hänessä ei ollut
vähääkään teennäisyyttä eikä mahtipontisuutta.” [Novum]
4. Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään,
he sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Merestä hän
pelastui, mutta kostotar ei sallinut hänen elää."
”Omaa hätään joutumista ihmetellään eikä vaikeuksia
hyväksytä, mutta lähimmäisen kärsimykset on jo paljon helpompi selittää.
Saarelaiset eivät ajatelleet elävää Jumalaa, vaan Dikeä eli Justitiaa,
oikeudenmukaisuuden jumalatarta. Kreikkalaisen mytologian kohtalottaret eli
moirat saattoivat myös vaikuttaa käsitykseen.” [Novum]
5. Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut
mitään,
”Käärme ei voinut vahingoittaa Paavalia. Tapaus
näyttää todeksi Jeesuksen lupauksen (Mark 16:18), jonka mukaan uskovat voivat
nostaa käsin käärmeitä, eivätkä ne vahingoita heitä. Itsestään selvää pitäisi
kuitenkin olla, ettei kenenkään tule noin vain ottaa käteensä myrkkykäärmettä
tähän lupaukseen vedoten.” [Novum]
6. vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin
kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat aikansa odottaneet ja näkivät,
ettei Paavalille tapahtunut mitään merkillistä, he tulivat toisiin ajatuksiin
ja sanoivat: "Hän on joku jumala."
”Välikohtaus on itse asiassa osoitus siitä, miten
paljon ihmisillä oli mielikuvia yliluonnollisista asioista ja miten nopeasti
yleinen mielipide saattoi muuttua. Ensin saatettiin olettaa koston jumalattaren
puuttuvan asioihin ja rankaisevan Paavalia, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä
luultiinkin rangaistavaa ihmistä itseään jumalaksi!” [Novum]
7. Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren
ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti
vierainaan kolmen päivän ajan. 8. Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä
oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani
kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.
”Maltankuume on ollut surullisen kuuluisa. Paavali
pyysi saada tavata sairasta. Hän sen enempää kuin kukaan muukaan Herran
palvelija ei kyennyt parantamaan, mutta he välittivät Jumalan voiman sairaille.
Jumala paransi Paavalin kautta.” [Novum]
9. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo,
ja he saivat avun vaivoihinsa.
”Haaksirikon seuraukset olivat paljon siunatummat kuin
kukaan olisi voinut kuvitella. Tapahtumien jokainen yksityiskohta oli kuin yksi
lenkki ketjussa, ja nyt oli päästy niin pitkälle, että evankeliumi aloitti
voittokulkunsa saarella. Tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja. Uutiset
parantumisista leviävät yleensä nopeasti, ja Publiuksen isän tervehtyminen oli
vasta alkua pitkälle ihmeiden sarjalle. Maltalla ei todennäköisesti ollut kovin
paljon asukkaita, ja Paavali viipyi siellä useita kuukausia. On mahdollista,
että kaikki saarella olevat sairaat saivat avun.” [Novum]
10. Monin tavoin he sitten osoittivat meille kunnioitustaan,
ja kun taas jatkoimme matkaa, he antoivat meille kaikkea, mitä tarvitsimme.
”Maltalaisten kokema suuri Jumalan armo sai heissä
aikaan kiitollisuutta tunnustekojen välittäjinä olleita ihmisiä kohtaan.
Oikeastaan tässä sanotaan: »He kunnioittivat meitä monella
kunnianosoituksella».” [Novum]
- Tulosta artikkeli: http://www.pasikallio.com/pasinpalstat/tekstit/Viikko24Apt28_1-10.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti