Pasin Palstat - viikko 5
“MUUTAMAT KUITENKIN KOVETTIVAT SYDÄMENSÄ EIVÄTKÄ USKONEET.” Apt.19:1-10
Paavali Efesoksessa
Tämän päivän tekstissä kohtaamme evankeliumin tärkeät
osa-alueet: Julistus, syntynyt usko, kaste ja Pyhän Hengen kaste. Itse asiassa
hengellisyyden ei tarvitsekaan sisältää muuta, kuin nämä ja siitä seuraavan
elämän evankeliumin arvon mukaisena. Toki tarvitsemme seurakuntaa ja yhteyttä
toinen toisiimme kasvaaksemme kristittyinä, mutta perusta ja jumalinen
pelastussuunnitelma on tässä. Onhan Hän luvannut antaa voiman tulla Jumalan
lapsiksi - kaikille, jotka uskovat Hänen nimeensä.
Evakelioinnin muodoista tässä tekstissä huomaamme myös sen,
että evankeliointi ei ole pelkästään saarnaamista. Se on myös keskustelua, eli
aitoa kohtaamista ihmisten kanssa. Kun tähän liitetään vielä omilla käsillä
työtä tekemisen, miten Paavalikin toimi, voimme ymmärtää, että evankeliumi on
siellä, missä Jeesukseen uskovat ovat. Elämä, asenteet, ilmeet, keskustelut ja
levollinen luottamus uskossa - tulisi kertoa meistä sen, mitä Kristus on saanut
aikaan sydämissämme. Onko hänen täydellinen rakkautensa saanut vallata meidät -
yli oman oikeaoppineisuutemme, hurskautemme ja omahyväisyytemme?
Apt.19:1. Apolloksen ollessa Korintissa
Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä
muutamia opetuslapsia
”’Efeso’ oli
Jooniassa sijaitseva vanha kaupunki Kayster-joen suulla. Se oli tuohon aikaan
Vähän-Aasian tärkein kauppakaupunki. Kuudennella vuosisadalla eKr. rakennettu
suuri Artemiin temppeli luettiin maailman seitsemän ihmeen joukkoon. Nyt
kaupungista on vain rauniot jäljellä. Lampunjalka siirrettiin sieltä pois,
kuten Ilm 2:1-7:ssä oli varoitettu.” [Novum]
2. ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte
uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä
vastasivat.
”Näillä
opetuslapsilla oli hyvin vähän tietoa hengellisistä asioista. He eivät olleet
kuulleet puhuttavankaan Pyhästä Hengestä, eivätkä he niin ollen olleet voineet
ottaa vastaan Henkeä, vaikka elivätkin helluntain jälkeistä aikaa.” [Novum]
3. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?"
kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
”Apolloksen
tavoin (18:25) hekin tunsivat vain Johanneksen kasteen. Heidän vastauksensa
Paavalin kysymykseen on varsin puutteellinen, mutta ilmeisesti he perustivat
opetuslapseutensa kasteeseen.” [Novum]
4. Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä
parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen
jälkeensä, Jeesukseen."
”Paavali
selvittää heille Johanneksen tehtävän valmistelevaa luonnetta. Johannes ei
kehottanut ihmisiä uskomaan häneen, vaan hänen jälkeensä tulevaan, siis
Jeesukseen. Raamatusta käy epäsuorasti ilmi, ettei Johanneksella ollut mitään
omaa seurakuntaa, johon ihmiset liitettiin kastamalla. Jokaiselle, joka hänen
luoksensa tuli, hän esitteli Herransa ainoana pelastajana. Ne, jotka olivat
jääneet Johanneksen kasteeseen, eivät olleet päässeet ymmärtämään kasteen
täydellistä ja todellista merkitystä.” [Novum]
5. Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,
”Tämä uusi
kaste merkitsi Jeesuksen tunnustamista Messiaaksi ja Herraksi ja sitä, että he
nyt pääsivät yhteyteen Jumalan kansan kanssa. Tämä oli aivan uutta näille
opetuslapsille, ja he ymmärsivät, ettei heidän aiemmin saamansa kaste ollut
kristittyjen kaste. Nyt vasta heille selvisi Johanneksen kasteen merkitys, ja
niin "he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen". Sanat "sen
kuultuaan" viittaavat Paavalin sanoihin, että heidän piti uskoa
Johanneksen jälkeen tulevaan, Jeesukseen.” [Novum]
6. ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki
tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
”Tämä on
kolmas ja viimeinen kerta, kun kielilläpuhuminen mainitaan Apostolien teoissa
(2:4 ja 10:46). Johannes Kastaja oli sanonut, että Jeesus kastaisi Pyhällä
Hengellä ja tulella (Matt 3:11; Luuk 3:16). Tämän saivat nyt kokea ihmiset,
jotka olivat aikaisemmin saaneet vain Johanneksen kasteen. Paavali itse oli
saanut Pyhän Hengen toisen uskovan laskiessa kätensä hänen ylleen (9:17), mutta
kätten päällepaneminen ei ollut saamisen edellytys. Tässä tapahtunut vastaa
sitä, mistä Paavali kirjoittaa Ef 1:13:ssa. Evankeliumin julistamisen ja
uskossa vastaanottamisen jälkeen he saivat Pyhän Hengen sinetin.” [Novum]
7. Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
”Ehkä tämä
luku mainitaan siksi, ettei luultaisi kaikkien Efeson uskovien olleen samalla
tasolla.” [Novum]
8. Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa,
keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta.
”Hänen
julistuksensa oli usein keskustelun muotoista. Hänelle esitettiin
välihuomautuksia ja vastaväitteitä, ja hän vastasi kysymyksiin. Jumalan
valtakunta oli tullut heitä lähelle Kristuksessa Jeesuksessa, ja Paavali osasi
neuvoa, miten he pääsisivät siitä osallisiksi.” [Novum]
9. Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä
uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti
heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja
keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.
”Todennäköisesti
hänellä oli synagoogassa ollut tilaisuus puhua vain kerran viikossa, sapattina
(vrt. 13:42-43). "Tyrannuksen koulussa" hän sen sijaan saattoi puhua
heille "joka päivä". Synagoogaan sai tulla vain juutalaisia ja
käännynnäisiä, mutta Tyrannuksen kouluun pääsivät pakanatkin (j. 10).” [Novum]
10. Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian
maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran
sanan.
”Kaikki
laajan Aasian maakunnan asukkaat "saivat kuulla Herran sanan", jota
julistettiin maakunnan pääkaupungista, Efesosta käsin. 1 Kor 16:19:ssä
mainitaan »Aasian seurakunnat». Ja mahdollista on, että kaikki Ilm 2. ja 3.
luvussa mainitut seitsemän seurakuntaa syntyivät tuolloin. Paavali pysytteli
Efesossa, kun taas useat hänen työtoverinsa kävivät naapurikaupungeissa.”
[Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1kG_QVGQEv5hIW2nKnDlHcu1s9OH_dq6w
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti