Pasin Palstat - viikko 4
”PYHÄÄ INTOA HEHKUEN HÄN JULISTI SANAA JA
OPETTI TARKOIN JEESUKSESTA.” Apt.18:24-28
APOLLOS EFESOKSESSA JA
KORINTISSA
Voinko minä oppia vielä jotain
uutta? Olenko käsittänyt koko totuuden Jumala tahdon mukaisesti Jeesuksessa
Kristuksessa? - Nämä kysymykset tulisi jokaisen uskovaisen esittää itselleen,
sillä oma ymmärryksemme on vajavaista ja perityt opit ja totutut tavat sekoittavat
hyvin usein käsityksemme totuudesta.
Totuus kestää kyseenalaistamisen,
olipa sitten kyse kasteista, sakramenteista tai muusta hengelliseen elämään
liittyvästä. On syytä jaotella kahteen pääryhmään, käsiteltäessä hengellisiä
totuuksia. Ensimmäinen on tärkeämpi, ja se liittyy ihmissielun pelastukseen
jumalisessa suunnitelmassa, ja toinen osa-alue liittyy totuuksiin koskien
ajallista vaellusta kristittynä.
Hengellisen totuuden sisäistäminen
oikein pelastumisemme suhteen, tulisi nostaa elämän tärkeimmäksi ja tarkoin
ymmärrettäväksi totuudeksi. Se on pelastussuunnitelma, josta ei voi poiketa
hiuskarvaakaan, menettämättä koko pelastusta. Raamattu ilmoittaakin pelastuksen
riippuvan ainoastaan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja Hänen
ylösnousemuksessaan. Tähän tarttuminen sisältää uskon - jonka Jumala itse on
asettanut ainoaksi tieksi ikuiseen elämään.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis
pelastuksemme ytimessä, emmekä voi lisätä, tai vähentää siitä mitään. Se on
täydellisesti täytetty kertakaikkinen uhri puolestamme ja ottaessa me sen
uskoen vastaan, olemme pelastetut.
Olemme siis saavuttateet
vanhurskautuksen, eli Jumalalle kelpaavuuden Hänen armonsa kautta - uskoessamme
Häneen. Se riittää, mutta sen jälkeen jatkuu ajallinen vaelluksemme, jonka
tulisi olla vaellusta evankeliumin arvon mukaan. Jeesuksen lunastus on
voimassa, siitä huolimatta, että epäonnistumme vaelluksessamme. Olemme uskon
kautta Jumalan lapsia - emme tekojen kautta!
Usko ja elämä ovat siis kaksi eri
asiaa, mutta uskon kautta saatu armo Kristuksessa ei oikeuta välinpitämättömään
vaellukseen. Vaikka pelastus onkin sielumme osa, tulee meidän kuitenkin pyrkiä
vaeltamaan kaikessa kuuliaisuudessa Kristuksen tahdossa.
Tämänkertainen tekstimme Raamatussa
osoittaa, miten voimme oppia uutta, vaikka kuinka väkevästi tuntisimme jo
kirjoituksia. Uskallathan sinäkin kyseenalaistaa perinnäissääntösi, omat
mielipiteesi, kirkkokuntasi opit ja nekin opetukset, mitä itse niin hartaasti
olet toisille opettanut? Etsi totuutta nöyrästi Jumalan kasvojen edessä. Mikäli
luulet jotain tietäväsi, et vielä tiedä, niin kuin tietää tulee. – se on
ihmisyytemme osa.
Apt.18:24. Efesokseen tuli Apollos,
Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi
kirjoitukset perin pohjin.
”’Apolloksen’ sanotaan olleen ’väkevä raamatuissa’.
Tämä on Jumalan valtakunnassa käyttökelpoisuuden edellytys. Mutta hyvä sanantuntemus
ei tarkoita vain sanan kirjaimellista osaamista. Tarvitaan myös täyttymistä
Raamatun Hengellä.” [Novum]
25. Hänelle oli opetettu Herran
tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta,
mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen.
”Hänen julistuksessaan Kristuksesta ei ollut mitään väärää,
ja häntä voitiin epäilemättä pitää opetuslapsena samoin kuin niitä kahtatoista
muuta, jotka Paavali myöhemmin tapasi Efesossa (19:1). Mutta heidän laillaan
hänkään ei tiennyt riittävästi "Herran tiestä". Hän oli innokas totuuden
julistaja, mutta todennäköisesti hän ei tiennyt Jeesuksesta enempää kuin mitä
Johannes oli julistanut.” [Novum]
26. Apollos alkoi rohkeasti puhua
synagogassa. Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet
huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen.
”Johanneksen opetuslasten kautta uskoon tulleilla ihmisillä
ei ollut mitään yhteyttä Juudean tapahtumiin. He harjoittivat siis jonkin aikaa
eräänlaista rinnakkaistoimintaa kristittyjen seurakunnan työn kanssa.
Opetettuaan Apollosta Akylas ja Priskilla lähettivät yhdessä seurakunnan kanssa
hänet Korinton veljien luo (j. 27).” [Novum]
27. Kun Apollos sitten halusi
lähteä Akhaiaan, veljet kannustivat häntä ja kirjoittivat opetuslapsille, että
nämä ottaisivat hänet suopeasti vastaan. Akhaiaan saavuttuaan hän Jumalan
armosta oli suureksi avuksi uskoville.
”Seurakunnassa oli hajaannusta, ja siellä oli mm.
joukko, joka kannatti Apollosta. Paavali nuhtelee heitä. Heillä ei ollut syytä
palvoa Paavalia eikä Apollosta. Nämä olivat vain työmiehiä, mutta kasvun antoi
Jumala.” [Novum]
28. Kaikkien kuullen hän vakuuttavasti
kumosi juutalaisten väitteet ja osoitti kirjoituksiin vedoten, että Jeesus on
Messias.
”Apolloksen julistus ei ollut ainoastaan
mielenkiintoista vaan myös vakuuttavaa. Saman sävyn huomaamme Pietarin ja Paavalin
julistuksessa juutalaisten parissa.” [Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1L_XQtfjPyzuZeAGeLC1NCjPhtGhMrweW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti