Seuraavaksi Paavali opettaa, miten meidän
on hyvä suhtautua toinen toisiimme heikkouksistamme huolimatta. En voi olla
ajattelematta sitä Jumalista viisautta Paavalin kohdalla, hänen huomioidessa Jeesuksen
tavoin heikompiosaisia. – Hän kehottaa vahvojen huolehtia heistä. Usein tässä
ihminen - niin luonnostaan toteuttaa maailmassa valloillaan olevaan heikomman sortopolitiikkaa ja vahvoja ajetaan ylös
mitä kunniallisimpiin paikkoihin ja asemiin. Näin ei pitäisi olla kuitenkaan seurakunnan
keskellä.
"Mutta meidän, vahvojen, tulee
kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin
meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä
ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on:
´Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet Minuun´."
Room.15:1-3
Paavali puhui tässä myös ”mieliksi olemisesta.” Kuinka hyvää
tekeekään ihmissuhteille ja kanssakäymisille tehdä toisinaan toiselle mieliksi,
eli sellaista, mitä toinenkin tahtoisi. En usko Paavalin tarkoittaneen tällä sellaista
mielistelyä, jolla ajaisimme omia tarkoitusperiämme esimerkiksi pyrkiessämme
piireihin tai parempiin asemiin johtoportaissa. Niin kuin Paavali kirjoittikin,
"olkoon rakkaus vilpitöntä" (Room.12:9)
- tässäkin tekomme ja asenteemme tulee olla pyynteettömiä ja hyväntahtoisia.
Ollessamme siis aina valmiina hyviä tekoja varten, (Tit.3:1) tämä sisältää
oivallisen keinon elää evankeliumia todeksi käytännön elämässä. Pelkästään
elämän hyvinvointiin ja ihmissuhteiden onnistumiseen nähden juuri tällainen on
hyvä neuvo. Niin avioliitossa, kuin suhteissa lapsiin tai vanhempiin, on
erittäin tervehdyttävää lääkettä molemmin puolin harjoittaa toinen toisellemme
mieliksi olemista.
"Sillä kaikki, mikä ennen on
kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja
Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room.15:4
Ymmärtänet kuitenkin, ettei tämä ohita
missään tapauksessa muita Raamatun neuvoja. Toisin sanoin, mieliksi oleminen
pitää tapahtua ”tiettyjen raamien”
sisällä, että se olisi kaikin puolin soveliasta. Emmehän voi olla esimerkiksi
pahalle mieliksi - ryhtyen tekemään samoja tekoja, mitä paha tekee!
Sitten Paavali kehottaa seurakuntaa
yksimielisyyteen. Tämä askarruttaa usein mieltäni, sillä se ei aina toteudu jos
ihmismieli hallitsee seurakunnan keskellä. Paavali jatkaakin opetustaan
viitaten Kristuksen mieleen, joka meillä jokaisella tulisi olla.
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai
turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin
itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon
teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Fil. 2:2-5
"Mutta kärsivällisyyden ja
lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne,
Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä
suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää."
Room.15:5
Millainen siis oli Kristuksen mieli? –
Paavali kertoo, miten Jeesuksella oli hoivaava asenne kärsiviä ihmisiä kohtaan.
Hän ymmärsi heikkoutta ja syntisyyttä, vajavaisuutta ja sairautta. Kuinka usein
Jeesus ottikaan syntisen ihmisen huomaansa - silloin, kun toiset olivat
valmiita kivittämään hänet! – Tässä on yksi mahdollisuutemme tuoda jumalista
rakkautta ihmiskunnan keskelle! Voimme olla yhtymättä juorupuheisiin ja tuomion
julistuksiin toinen toistemme kanssa ja sen sijaan julistaisimme Jeesuksen
Kristuksen tuomaa Lunastusta ja armonsa runsautta! On merkillistä ja
hämmentävää, miten juorupuheen teho ja jatkuvuus laantuu, kun joku sen keskellä
aloittaa puhumisen armosta ja siitä, miten Jeesus kohtasi heikkoutta ja
syntisyyttä! Kehottaisin kokeilemaan käytännössä - ja näet kyllä, mitä
Kristuksen mieli välittömästi vaikuttaa!
"Hoivatkaa sen tähden toinen
toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan
kunniaksi." Room.15:7
On suuri ilo, miten Jumala on vahvistanut
lupauksensa Kristuksessa ihmiskuntaa kohtaan, ja kuinka myös pakanakansat ovat
päässeet tähän ykseyteen osalliseksi
- ei muotomenoissa, kuten ympärileikkaus, kasteet, sakramentit, yms. - vaan Jeesuksessa Kristuksessa! Saakoon Hän
vallita mieliämme ja uudistaa meidät palvelemaan Hänen hyvää tahtoaan!
"Sillä minä sanon, että Kristus on
tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa
isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet
Jumalaa, niin kuin kirjoitettu on: ´Sen tähden minä ylistän Sinua pakanain
seassa ja veisaan kiitosta Sinun nimellesi´. Ja vielä on sanottu: ’Riemuitkaa,
te pakanat, Hänen kansansa kanssa’. Ja taas: ´Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat,
ja ylistäkööt Häntä kaikki kansat´. Ja myös Esaias sanoo: ´On tuleva Iisain
juurivesa, Hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; Häneen pakanat panevat
toivonsa´." Room.15:8-12
Katsellessa siis Paavalin oppia
Kristuksesta ja seurakunnasta, ei voi kuin ylistää sitä jumalista viisautta,
millä Paavali oli puetettu. Hänen sanomansa ei ollut toivottomuutta ja
synkeyttä, vaan täynnä riemullista iloa, toivoa, jumalista rauhaa ja rakkautta.
"Mutta toivon Jumala täyttäköön
teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo
Pyhän Hengen voiman kautta." Room.15:13
Paavali oli perusteellinen opettaja. Hän
selvitti asioita juurta jaksain ja
seuraavaksi hän käsitteleekin sitä, miksi hän on ryhtynyt heitä opettamaan.
Seuraavasta voimme oppia itsekin, että aina voimme oppia uutta ja hyödyllistä -
kasvaen yksilöinä ja koko seurakuntana Kristuksen kirkkaudeksi ja kunniaksi.
Veljeni, minä kyllä olen varma teistä,
että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että
myös kykenette neuvomaan toinen toistanne. Kuitenkin olen paikka paikoin
jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä
asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut sitä varten, että
minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti
toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista
tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri." Room.15:14-16
Tiedämme, että Paavalilla olisi ollut
oikeutusta kerskaamiseen itsessäänkin, sillä hän oli Jeesuksen apostolina
saavuttanut arvokkaan ja siunatun viran - niin ihmisten, kuin Jumalankin
edessä, mutta hän tyytyi kerskaamaan ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta! Tämä
piirre miellyttää minua ja tahtoisin niin syvästi omaksua elämäni asenteeksi
juuri sen. Loppujen lopuksi, ilman Kristusta ja Hänen suurta armoaan ei minullakaan
olisi yhtään mitään.
"Minulla on siis kerskaukseni
Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa; sillä minä en rohkene puhua
mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on
minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden
voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen
ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen
evankeliumin julistamisen, ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla
julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten
rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niin kuin kirjoitettu on: ´Ne,
joille ei ole julistettu Hänestä, saavat Hänet nähdä, ja jotka eivät ole
kuulleet, ne ymmärtävät´." Room.15:17-21
Kuinka rakas olikaan Rooman seurakunta
Paavalille. Hän oli jo hyvin pitkään toivonut nähdä heitä. Miten suuresti tuo
seurakunta iloitsikaan hänen sanoistaan! Ajattelepa, että juuri sinun
seurakunnastasi jokin suuri ja armoitettu Herran palvelija sanoisi jotain
tällaista! Saisitte opettavaisen kirjeen, jossa kirjoittaja aika ajoin
haaveilee, että saisi jälleen tulla tykönne!
"Sen tähden olenkin niin usein ollut
estetty tulemasta teidän tykönne. Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa
näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän
tykönne, niin minä, jos milloin Hispaniaan matkustan, tulen luoksenne, sillä
minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän avullanne
pääseväni sinne, kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne.
" Room.15:22-24
Kuinka hienolla tavalla Paavali otti osaa
myös käytännön tehtäviin ja huolehti ympärillään olevista asioista. Hän tiesi,
missä kärsimyksissä ja köyhyydessä Jerusalemin kristityt ja apostolit olivat
siellä, ja niin hän keräsi avustusta ja lähti viemään sitä Jerusalemiin.
Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin
viemään pyhille avustusta. Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä
yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he
ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet
osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset
auttamaan heitä maallisilla. Kun olen tehtäväni suorittanut ja heille tämän
hedelmän perille vienyt, lähden teidän kauttanne Hispaniaan; ja minä tiedän,
että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani. Room.15:15-29
Lopulta Paavali, tuo rohkea Jumalan soturi,
pyytää esirukousta puolestaan. Ajattelepa, että näinkin "suuri" Jumalan palvelija tarvitsee rukoustukea! Se
kertoo, että Paavali oli ihminen siinä missä me kaikki muutkin. Tarvitsemme
tukea, rukousta ja joskus jopa lohdullisia ja rohkaisevia sanoja! Minäkin
tarvitsen viisautta ja voimaa, johdatusta ja apua. Suuri kiitos jokaiselle,
joka muistaa työtäni rukouksin!
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua
taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, että minä
pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten
tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin että minä, jos Jumala niin
tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne.
Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen." Room.15:30-33
http://www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi/usko/sanan_nalkaan
Tarvitsetko rukousapua? Jätä pyyntösi tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti