Niin kovin usein erilaiset ruokailutavat
tulevat ihmisille tärkeiksi puheenaiheiksi. Onhan syöminen toki tärkeää
inhimillisesti ajatellen, tarvitsemmehan ruokaa ja juomaa selvitäksemme
hengissä. Toisinaan näyttää kuitenkin, että "oikeiden
ongelmien puutteessa" ihminen kehittää turhamaisuudessaan itselleen
uusia haasteita ja ”ongelmia,”
ruokailutapoineen, jotka saattavat näyttää miltei pöyristyttäviltä esimerkiksi
niistä, jotka näkevät oikeasti nälkää. Ruoka on tarkoitettu vatsaa varten ja
ruumiin ravinnoksi, ei hienosteluiksi ja etikettisääntöjen noudattamisiksi.
Paavali puhuukin tällaisesta nimittäen näillä tärkeileviä ihmisiä "heikkouskoisiksi" ja sellaisiksi,
jotka "tarvitsevat hoivaa."
"Heikkouskoista hoivatkaa,
rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea,
mutta toinen, joka on heikko, syö
vihanneksia. Joka syö, älköön
halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet
hoivaansa." Room.14:1-3
Inhimillisesti saatamme nähdä kuvan vahvoista ja ylevistä naisista ja miehistä,
jotka tietävät ja osaavat kaikki hienostelevat etikettisäännöt, mutta
todellisuudessa se onkin Jumalan edessä heikkoutta. Tuleeko tässäkin asiassa
lopulta "ensimmäiset viimeisiksi ja
viimeiset ensimmäisiksi"? (Matt.20:16) Jeesuksen valitsemat
opetuslapset olivat miltei kaikki rahvaanomaisia
työläisiä. Pietari - kalalta haisevine
vaatteineen - tuskin edes tiesi kaikista ylevien herrasmiehien
ruokailusäännöistä? Luulenpa, että hän paistoi rannalla saamiaan kaloja ja söi
hyvillä mielin ruokansa.
Meidän ei tule kuitenkaan tuomita toinen
toistamme heikkouksiemme tähden, onhan Herra voimallinen pitämään pystyssä niin
heikon, kuin senkin, joka pitää itseään vahvana.
"Toinen pitää yhden päivän toista
parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa
mielessään täysin varma." Room.14:5
Onhan muistettava, kenelle kuulumme, kuka
meidät pelasti ja kenen varassa elämämme on. Tullessamme siis Jeesuksen
opetuslapsiksi, saamme kukin heikkouksineen
päivineen olla Hänen armonsa varassa.
Toinen on saattanut kasvaa pidemmälle ja kykenee näkemään jo suurempia
kokonaisuuksia – ymmärtäen, mikä todellisuudessa on loppujen lopuksi oleellista
ja tärkeää, mutta toinen taas saattaa näperrellä pienten, miltei olemattomien
asioiden ääressä. Se kuitenkin kuuluu luonnolliseen kasvuprosessiin, jossa myös
Jumalan lapsi opettelee elämänsä asiat, kunnes tulee lopulta täyteen
aikuisuuteen.
"Sillä ei kukaan meistä elä
itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle,
ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme,
niin me olemme Herran omat."
Room.14:7-8
Eli, sen sijaan, että tuomitsisimme ja
moittisimme heikompaa, meidän tulee
arvostaa ja hoivata häntä. Eläessämme elämäämme Herralle, meidän tulisi
osoittaa Jeesuksen tahtomaa rakkautta veljiämme ja sisariamme kohtaan.
"Sillä sitä varten Kristus kuoli ja
heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra."
Room.14:9
Uskotko sinä Jeesuksen Herrauteen? Uskotko,
että Hän kykenee pitämään huolta myös heikommasta ja varjelemaan hänen sielunsa
kaikesta pahasta? Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään, mitä todellisuudessa Jeesuksen
Herraus merkitsee meille sisimmässämme ja sitten myös käytännön elämässä.
"Mutta sinä, minkä tähden sinä
tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkä tähden sinä halveksit veljeäsi?
Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu
on: 'Niin totta kuin Minä elän, sanoo Herra, Minun edessäni pitää jokaisen
polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa'. Niin on siis meidän
jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme."
Room.14:10-12
Avarakatseisuus, eli asioiden avoin
tarkastelu saattaa puuttua hyvin usein kiihkomieliseltä
uskovalta. (Luuk.6:39, Matt.23:26,
Jes.42:18-19, 43:8) Omahyväisyydessään hän on saattanut sokeutua näkemään
asiat vain omasta näkökulmastaan. Se,
mikä hänelle sopii, ei ole syntiä, ja mikä taasen sopimatonta, on hänen
mielestään syntiä. (1.Kor.8:2, 10:12,
Gal.6:3)
”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä
olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet
viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Ilm.3:17
Paavali opetti kuitenkin avarakatseisuutta
ohjaten seurakuntaa näkemään asioiden todellisia laitoja. Eikö olekin toisinaan
suhteellisen vaikea käsittää Raamatun selkeää ajatusmallia siitä, että "kaikki on puhdasta puhtaille ja
saastaista saastaisille"??! (Tit.1:15, 1.Kor.6:12, 10:23)
"Älkäämme siis enää toisiamme
tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä
tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään
ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä,
sille se on epäpyhää." Room.14:13-14
Paavali halusi meidän ymmärtävän, missä
menee asioiden oikeat rajat. Katsopa, millaisella viisaudella Jumala oli
puettanut Paavalia:
"Mutta jos veljesi tulee
murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä
saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis
antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan
valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä." Room.14:15-17
Toisin sanoen, meidän tulee kunnioittaa
toinen toistemme heikkouksia näilläkin alueilla. Emme saa siis loukata tahallamme
toista omalla vapaudellamme ja ymmärryksellämme. Tosin voimme tehdä työtä myös
sen eteen, että heikompikin käsittäisi todellisuuksia oikeasta ja väärästä.
Siihenhän juuri hoivaaminen tulisi johtaakin, että lopulta horjuva ja heikompi
voisi vahvistua ja seisoa lujana Kristus-kalliolla, ilman omiin tekoihin (tehtyihin ja tekemättömiin)
katselemista.
"Joka tässä kohden palvelee
Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin
tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille
ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa." Room.14:18-20
Jälleen näimme erittäin viisaan ja oikean
sanan Paavalin kirjoittamana.
- "tavoitelkaamme siis sitä, mikä
edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme" -
Tämän huomioiminen tuottaa seurakunnalle
mahdollisuuksia jokaisen ihmisen kohdalla. Kun kaikille on tilaa, ja rauhaa
rakentaen opetetaan "sanan
väärentämätöntä maitoa," (1.Piet.2:2)
toteutuu Kristuksen rakkaus seurakuntaruumiissa.
"Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä
se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä,
minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu,
koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on
syntiä." Room.14:22-23
- "Kaikki,
mikä ei ole uskosta" - saattoi jäädä soimaan sinunkin korvaasi. Miten tämä on
ymmärrettävä ja miten voimme analysoida eri asioiden kohdalla, ”onko uskomme riittävä” poistamaan asian
”synnillisyyspitoisuuden”? Mielestäni
asiaa on lähestyttävä uskon kohteen huomioon ottaen. Mehän uskomme Jeesukseen Kristukseen, ja tällöin voimme elää
katsoen Häneen. Onkin helpompi ajatella ja kysellä,
miten Jeesus toimisi
jumalisessa rakkaudessaan kyseisessä tilanteessa. Mikäli meiltä puuttuu
viisautta näillä alueilla, voimme luottaa Jeesuksen omiin sanoihin: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin."
(Matt.6:33) - Huomasithan, että tässä puhuttiin etsimisestä, ei löytämisestä. Jokainen kyllä kykenee etsimään ainakin ajatuksissaan miettien, mikä on Jumalan tahto.
Tosin Raamatun lupaus etsivälle on myös löytäminen! (Matt.7:7) Lisäksi Jumala
on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan! (2.Piet.1:3) Raamatun sana myös
vakuuttaa, että anova saa viisautta, sitä uskossa pyytäessä! (Jaak.1:5-6,
2.Tim.2:7)
Näin voimme tässäkin luottaa armolliseen
Jumalaan ja tuntea, kuinka Hän johdattaa elämäämme tahtomaansa (aina hyvään) suuntaan. Paavalin
opetuksesta voimme oppia, että meillä on lupa elää vapaudessa, pyhyydessä ja
kunniassa, kuitenkin ottaen huomioon myös toinen toistemme tilanteet ja
ajatukset. Sen kaiken saamme tehdä sen armon mukaan, mikä meille on suotu.
Koska Hänen jumalallinen voimansa on
lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, Hänen
tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja
täydellisyydellään, joiden kautta Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat
lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne
avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä,
itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä
rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli
teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
tuntemisessa. Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on
unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sen tähden, veljet,
sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen
teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy
meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen
valtakuntaan. 2.Piet.1:3-11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti