Paavali aloittaa luvun 11 muistuttamalla,
ettei Jumala ole hyljännyt kansaansa Israelia. Jumala on säästänyt aina
jäännöksen omasta kansastaan ja he ovat saaneet aina nousta - kerta toisensa
jälkeen. Jumala on siis armollinen ja onkin tehnyt valintansa juuri armosta,
eikä teoista. Israelhan oli hyvin uppiniskainen kansa, ja he olisivat
ansainneet kaikkien muidenkin kansojen tavoin täydellisen tuhon, mutta Jumala
on uskollinen lupauksilleen ja valinnoilleen. Vaikkakin Jumala on sallinut
heille uneliaisuuden hengen ja hengellisen sokeuden, ei Hän tykkänään heitä
hyljännyt:
”niin kuin kirjoitettu on: ’Jumala on
antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat,
etteivät he kuulisi, tähän päivään asti’.” Room.11:8
Tosin Jumalalla oli paljon syvempi
tarkoitus sille, että Israelin yllä oli peitevaate, nimittäin sen vaikutuksesta
evankeliumi ja pelastus tarjottiin myös pakanakansoille.
Sitten Paavali ottaa käyttöön hyvin mieluisan
vertauskuvan puhuessaan Jumalan omaisuuskansasta. Hän vertaa sitä öljypuuhun,
josta on taitettu oksia pois, mutta siihen on myös oksastettu vähemmän jaloja
oksia. Se tarkoittaa, että Jumalan omaisuuskansaan liitettiin pakanakansoista
ihmisiä, jotka ottivat vastaan evankeliumin. Me pakanakansoista oksastetut emme
kuitenkaan saa ylpeillä asemastamme, sillä juuri kannattelee meitä, emmekä me
juurta.
"Mutta jos heidän lankeemuksensa on
maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka
paljoa enemmän heidän täyteytensä"! Room.11:12
"Älä ylpeile oksien rinnalla; mutta
jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa
sinua. Sinä kaiketi sanonet: ´Ne oksat taitettiin pois, että minut
oksastettaisiin´. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä
pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole
säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan
hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen
hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin
hakataan pois." Room.11:18-22
Tässä on siis selkeästi ilmaistu asemamme
ja se asenne, miten meidän tulee suhtautua juutalaisia ja Jumalan valintatahtoa
kohtaan. Saamme olla nöyrän kiitollisia Jumalan väkevästä suunnitelmasta tuoda
pelastus sielullemme juuri juutalaisten kautta - tuon vähäisen ja heikkoudessa
olevan kansan kautta - siis jumala osoittaa suurta väkevyytensä voimaa koko
ihmiskunnalle!
Yksi Raamatun hienoimmista lupauksista on
kuitenkin Israelia koskeva lupaus sen pelastumisesta. Jumala on luvannut
oksastaa heidät jälleen öljypuuhunsa!
Ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin
kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman
menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä
otan pois heidän syntinsä." Room.11:26-27
Israelilaiset ovat siis evankeliumin
kannalta vihollisia meidän pakanain tähden, mutta valinnan kannalta
rakastettuja isien tähden. Tämä siksi, että Jumala ei kadu kutsumustaan ja
armolahjojaan!
Sitten Paavali puhuu tottelemattomuuden
yhteydestä pelastuksen armoon - sanoen, että tottelemattomuuden kautta me
olemme saaneet laupeuden. Emmehän ilman syyllisyyttämme olisi edes tarvinneet
Jumalan armahtavaa laupeutta, Mutta Hän on itse sulkenut meidät
tottelemattomuuteen ja synnin vankilaan siksi, että hän kaikkia armahtaisi. (Room.11:32,
Gal.3:22) Olemme siis Jumalan edessä asemassa, jossa tarvitsemme Häneltä
tulevaa pelastusta ja armahtamista. Se tekee myös kaikista ihmisistä
yhdenvertaisia - eli syntisiä ja kadotettuja. On vain niin, että ne, jotka
ottavat vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, saavat vapautuksen synneistään.
"Sillä Jumala on sulkenut kaikki
tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja
viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja
käsittämättömät hänen tiensä"! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai
kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin,
joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on
kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. Room.11:32-36
Näin ihmeellisiin ja rohkaiseviin sanoihin
päättyy siis Paavalin 11. luku roomalaisille. Syvä kiitollisuus ja nöyrä mieli
ovat päällimmäiset tunnot sydämessäni ajatellessani tätä kaikkea viisautta ja
syvyyttä, mikä Jumalassa on! Hänen suunnitelmansa ja aivoituksensa ovat hyvät!
Ne ovat vain parasta ihmiskunnalle ja joka Hänen eteensä nöyränä polvistuu,
pyytää anteeksi syntejään Jeesuksen nimessä, Hän saa armon. Se pelastaa ja kantaa
aina iankaikkiseen elämään! Mikä valtava ilo onkaan uskovaisen ihmisen
sisimmässä juuri tästä syystä, että pelastumisemme on ainoastaan ja yksin
Jeesuksen harteilla, Hänen Golgatalla suoritetussa lunastustyössään! Siihen ei
tarvitse lisätä mitään. Se on vain vastaanotettavissa armonsa ja
anteeksiantonsa runsaudesta. Lue tämä pelastukseksi sielullesi! Iloitse siitä,
mitä Herra on edestäsi tehnyt! Kiitä Häntä, Ylistä Hänen korkeaa nimeään, nyt ja aina! Olkoon Hän ikuisesti
kiitetty, palvottu ja ylistetty! Aamen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti