Kymmenennen luvun Paavali aloittaa
kertomalla Jumalan vanhurskauden menettämisestä - ihmisen yrittäessä itse
tuottaa vanhurskautta inhimillisin keinoin. Jumala on ehdoton tässä. Joko Hän vanhurskauttaa, tai sitten vanhurskautta ei saavuteta lainkaan.
Juuri tämä onkin evankeliumin ja kristinuskon yksi tärkeimmistä pelastusopin
omaksuttavista seikoista! Olet
kadotettu, ellei Herra Jeesus Kristus ainoastaan sovitustyöllään, eli
lunastuksensa kautta saa sinua vanhurskauttaa. (= julistaa syyttömäksi,
Jumalalle kelpaavaksi)
Kaikki, missä yrität täyttää pelastustyötä
- vievät vain sinua poispäin pelastuksesta. Tämä ei tarkoita kuuliaisuuden
vaellusta uskossa, vaan kysymys on pelastuksesta, jonka Jumala on lahjoittanut
armolahjana sinulle - täydellisenä, kokonaisena ja ehjänä pakettina - Pojassa,
Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastuksen sisällä kyllä sitten kannat hedelmää,
jossa kääntymyksesi aitous näkyy, mutta itse pelastuksen sisälle tuleminen on
astumista Jumalan tahtoon, suunnitelmaan, ja tarkoituksellisuuteen pelastaa
ihminen. Hänen Poikansa mittaamattoman suuri kärsimys edestämme Jumalan edessä
riittää pelastamaan meidät. Siihen ei voi lisätä mitään - "SE ON TÄYTETTY"!
"Kun he eivät tunne Jumalan
vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole
alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room.10:3-4
Sitten Paavali tähdentää vanhurskauttavan,
eli pelastavan uskon kohdetta - sitä sanaa, jota me julistamme:
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista
herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja
suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10
Tämä onkin yksi Kristinuskon
peruskappaleista. Siinä on tärkeimmät, eli ”sydämen
usko” Jeesukseen ja toisena "suun
tunnustaminen." – Miksi tämä on tärkeää? Siksi, koska "sydämen
kyllyydestä suu puhuu." (Matt.12:34,
Luuk.6:45) - On todettava myös sanojen vahvistavasta merkityksestä, että
usein tietyt Raamatun totuudet alkavat toimia ääneen lausuttuina sanoina. Siinä
ikään kuin konkretisoi sanoja, ruokkien niillä mieltä ja henkeä. Esimerkiksi
kiusauksen hetkellä voi ääneen lausua itselleen sanat: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..."
Usein päästessä - "sulaan hyvyyteen
ja laupeuteen" - asti tuossa tekstissä, henki jo niin riemuitsee, että
kiusaus ja houkutus ovat jo ajat sitten väistyneet taka-alalle! - "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi
ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Room10:8 –
Sanaa käyttäen myös Jeesus itse kiusauksessa vastusti pahan juonitteluja!
(Matt.4:1-11)
Lisäksi Jeesus opetti tunnustamisen
vakavuudesta sanoen,
"Jokaisen, joka tunnustautuu Minuun
ihmisten edessä, häneen Minäkin tunnustaudun Isäni edessä taivaissa. Mutta joka
kieltää Minut ihmisten edessä, hänet Minäkin kiellän Isäni edessä, joka on
taivaissa. Matt.10:32-33[JKR]
Näitä lukiessa on kuitenkin muistettava,
että Jumala on armollinen heikolle ja lankeavalle ihmiselle. Muistammehan,
kuinka Pietari kielsi Jeesuksen ihmisten edessä, mutta ei hänen lankeemuksensa heikkoutensa
hetkellä vienyt häneltä osuutta, mihin Jeesus oli häntä jo monen vuoden ajan
johdatellut. Vaikka näyttikin siltä, että Pietari reputti loppukokeensa
perusteellisesti, Jeesus tiesi hänestä jotain enemmän. Hän tiesi, että Hän oli
pohjimmiltaan Pietarille rakas, - ja että tuo erehtyvä ja kompasteleva mies
tulee vielä tunnustamaan Hänen Herrauttaan koko maailmalle Raamatun
välityksellä. Niinpä Pietarista tehtiin alkuseurakunnan johtaja - ja hän olikin
varmasti hyvä sellainen! Älä siis murehdi, ellet ole aina uskaltanut
tunnustaa uskoasi. Tänään voit tehdä lujan päätöksen seurata Herraa ja tunnustaa
Hänen jumaluuttaan kaikella, mitä teet, sanot, tai asenteillasi näytät.
Paavali jatkaa edelleen ääneen
lausumisesta, kertoen lupauksesta rukousten kuulemisesta. Hän muistuttaa: Sillä
"jokainen, joka huutaa avuksi Herran
nimeä, pelastuu". Room.10:13
– Oletko koskaan ihan ääneen pyytänyt
Jumalalta apua? Oletko pyytänyt pelastusta, vapautusta ja puhdistumista
syntisyydestäsi ilman ainoatakaan veruketta tai selitystä siitä, kuinka kyllä
olet yrittänyt? Tiedä se, että huutaessasi Jumalaa avuksesi Jeesuksen nimessä, sinä pelastut! Se on Raamatun lupaus,
eikä sinun tarvitse epäillä sitä.
Paavali jatkaa suun tunnustamisen ja
sanojen merkitysten käsittelemistä evankeliumin leviämisen kannalta. –
"Mutta kuinka he huutavat avuksensa
sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole
kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan
voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: 'Kuinka suloiset
ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!'" Room.10:14-15
– Ajattelen, että minulla on myös vastuuta
siitä, että toisetkin saavat kuulla löytämästäni pelastuksesta. On toki heidän
oma asiansa, mitä tekevät sitten kuulemalleen, mutta minun tehtäväni on
julistaa sanoin, teoin ja asentein Kristuksen valloittavaa ilosanomaa
maailmalle!
Lopuksi Paavali kertoo, kuinka Jumala on
herättänyt kansassaan, eli juutalaisissa kateuden - siksi, etteivät he ole
ymmärtäneet uppiniskaisuudeltaan evankeliumia, mutta pakanat ovat sen kuulleet,
käsittäneet ja ottaneet vastaan! Jopa niin pitkälle asiat ovat edenneet,
että pakanakansoista on lähetetty lähetystyöntekijöitä julistamaan
juutalaisille heidän omaa sanomaansa!
"Minä kysyn: eikö Israelilla ole
ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän
kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta
minä teitä kiihotan". Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat
löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka
eivät minua kysyneet". Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä
olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".
Room.10:19-21
Tämä kertoo ihmiskunnan ”syvästä sokeudesta ja tyhmyydestä.” Olemme
liian usein niin ylpeitä, ettemme suostu näkemään Luojamme meille antamia
siunauksia. Tämä sama toistuu aikanamme eri kirkkokuntien välisissä oikeaoppisuus taisteluissa ja
yksilöuskovien turhissa riitelyissä. Ilman näkyä ja Jumalalta saatua voitelua
emme näe, emme ymmärrä, mitä Jumala todellisuudessa tahtoo meiltä. Ensimmäinen
edellytys Jumalan tuntemiseen ja Hänen tahtoonsa pääsemiseen on nöyryys Hänen
edessään. Olemmeko valmiita luopumaan perinnäissäännöistämme,
kokouskulttuureistamme, tavoistamme toimia ja toimittaa asioita Hänen tahtonsa
edessä? Tiedän, että useimmille meistä se on hyvin vaikeaa! Oma minä, tahto ja
mieli merkitsevät enemmän kuin Jumalan tahto. – Koko päivän Hän on ojentanut
käsiään sinua kohti. Hän tahtoo, että luovut käsityksistäsi ja intohimoistasi
ja että tulisit täytetyksi Hänen lempeydellään, armollaan ja rakkaudellaan. Hän
tahtoo, että uskot, vaikka et näe, ja ojentaudut, vaikka epäröit. Kiinnitä
katseesi Jeesukseen - luottaen Hänen huolenpitoonsa vaikka oma tahtosi ei
toteutuisikaan. Pidä kunnianasi tuottaa Jumalallesi kunniaa - eläen tänäänkin
evankeliumin arvon mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti