Saamme palvella Jumalaa erilaisin lahjoin,
ajatuksin ja teoin. Paavali aloittaakin luvun 12 ottaen esille ”järjellisen jumalanpalveluksen.” Tämä
avaa käsitystä myös siitä, että jumalanpalvelus on kokonaisvaltaista työtä. Se
ei siis ole pelkästään hengellistä – esim. rukoilemista tai kirkossa istumista.
Saamme antaa ja pyhittää ruumiimme ja koko elämämme Jumalan käyttöön.
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden
kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."
Room.12:1
Sana "uhri"
viittaa tässä myös jostain luopumisesta. Ajankäyttömme, varallisuutemme, osaamisemme
ja kykymme yhdessä innostuksemme kohteiden kanssa - ovat juuri näitä ”eläviä uhreja.” Miten voisimme
valjastaa ne palvelemaan hyviä tarkoituksia ja elävää Jumalaa? – Toisaalla
Raamatussa viitataan järjellisessä jumalanpalveluksessa siihen, että meidän
tulisi käydä katsomassa yksinäisiä ja osattomia ihmisiä, muistaen heitä ja
heidän tarpeitaan. (Jaak.1:27) - Juuri tämä on lohdullinen sanoma hiljaiselle
ja aralle ihmiselle. Kun kaikki eivät ole rohkeita saarnaajia ja opettajia,
toiset voivat julistaa evankeliumia myös tekojensa kautta! Aivan, kuten alussa
lukemassamme jakeessa Paavali puhui armahtavasta laupeudesta, mekin voimme
operoida tällä jumalisella työvälineellä kanssaihmisten seurassa. Usein
yksittäiset kohtaamiset merkitsevät ja puhuvat enemmän kuin parhaimmatkin
saarnat! – Itsekin tiedän oppineeni enemmän hiljaisilta ihmisiltä – niiltä,
jotka ovat vain esimerkkinsä kautta auttaneet näkemään, mitä on Jumalan
rakkaus. Tunteehan Raamattu "sanoittakin
voittamisen" evankeliumin työssä! (1.Piet.3:1)
Seuraavaksi Paavali ottaa esille
maailmanmielisyyden. Tänään, jos koska, voimme nähdä, miten uskovaiset ja
kirkot mielistelevät jumalattomuutta myönnytyksin, jotka ovat kauhistus
Herralle. On järkyttävää lukea kirkon johtajien ”homolausuntoja” - ja ajatuksia siitä, miten he voisivat
tällaisella lisätä kävijämääriä tilaisuuksiinsa. He ovat unohtaneet juuri sen,
mitä ihmiset syvimmiltään kaipaavat - aidon kokemuksen Jumalan läsnäolosta ja
Hänen tuntemiseensa tulemisesta. Mikään ei tuota ihmiselle niin suurta riemua
ja sielun rauhaa, kuin kohdata elävä ja totinen, armahtava ja laupias Herra!
Hänessä on yhä edelleen lääke synnintuskiin, elämänkaipuuseen, ja kaikkeen,
mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (2.Piet.1:3)
"Älkääkä mukautuko tämän
maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:2
On aika uudistua - hengeltä ja mieleltä. (Ef.4:22-24)
Emme tule voittamaan pahuutta ja maailmaa mukautumalla siihen, vaan tuomalla
sen keskelle Sanan väärentämätöntä maitoa.
(1.Piet.2:2) Jumalattomuus ei lopu jumalattomuudella, vaan aidolla Kristuksen
läsnäololla. Meidän tulee vastustaa pahuutta lujina uskossa - niin se pakenee.
(1.Piet.5:8-9) - Älä siis lähde mukaan pahan
juonitteluihin, vaan vastusta sitä - Jeesuksen
nimessä! Vaikka et kykenisi tekemään sitä ääneen, vastusta sitä mielesi
maailmassa ja rukouksessa! Kokemuksesta sanon, että paha luikkii ennen pitkää
tiehensä! On vain ajan kysymys, kun kiusaajasi ja pahan tekijä on väistynyt!
Mukaudu siis Jumalan mahdollisuuksiin hengessä, mielessä ja uskossa, lähtemättä
mukaan maailmanmielisyyteen (Room.12:2, 1.Piet.1:14) - niin saat nähdä, miten
ihmeellisesti Herra auttaa kaikessa sinua.
Seuraavaksi Paavali siirtyy opettamaan inhimillisestä rajallisuudesta ja uskon
määrästä. Hän kehottaa olla ajattelematta itsestään enempää, kuin ajatella
sopii, kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Herra on suonut. Huomasithan,
kenestä Paavali tässä puhui. Hän ei todellakaan tässä tarkoita, että
mittailisimme toinen toistamme - kuka ajattelee ja kuinka paljon - vaan hän
kehotti tutkimaan omaa itseään, asenteitaan
ja uskoaan. Sinun ei siis tarvitse niinkään kohtuullistuttaa toisen osaa ja ajatuksia, vaan omia - sen
uskonmäärän mukaan, mitä sinulle on suotu. Näin toimiessamme jokainen "omalla tontillaan" - emme
paina alas ystäväämme, vaan opimme arvostamaan toinen toisemme uskoa ja
osallisuutta seurakuntaruumiiseen.
"Sillä niin kuin meillä yhdessä
ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä."
Room.12:4
Olemme siis Kristuksessa toinen toistemme
jäseniä - itse kullakin omat tehtävänsä sen mukaan, mitä Herra kullekin on
suonut. Kunnioittakaamme tätä Herran valintaa ja tahtonsa toteutumista
seurakunnan keskellä. Siinäkin voimme uskoen luottaa Jumalan johdatukseen
veljiemme ja sisariemme kohdalla. – Niinpä Paavali antaakin kullekin kehotuksen
sanan - mitä sitten teetkin:
"Meillä on erilaisia armolahjoja sen
armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön
virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos
kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön
sen iloiten." Room.12:6-8
Näitä ajatuksia lukiessa, en ihmettele
lainkaan, miksi jotkut kutsuvat Roomalaiskirjettä parhaaksi Raamatun opetus
kirjoista! Miten selkeästi - aivan kädestä
pitäen - Paavali meitä opettaa jumalisista salaisuuksista ja Kristuksen
seurakunnasta! – Seuraava jae kertookin Paavalin mielen laadusta - Kristuksen
mielestä - jota hän kantoi näkynä ja kutsumuksenaan palvelutyössään.
"Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa
pahaa, riippukaa hyvässä kiinni." Room.12:9
Juuri tämä on jumalisuuden ydintä - sitä,
mihin kristinusko tähtää. Päämäärä uskossa Jeesukseen on siis kaikkinaisessa
hyvyydessä - ei, niin kuin tiedämme joissakin uskonnoissa uskonsa huipentuvan terrorismiin ja itsemurhaiskuihin.
Jeesuksen päämäärä ihmis-sydämessä on rakkaudessa ja hyvyydessä, kaukana
kaikesta pahuudesta!
Sitten väitteet siitä, että Paavali olisi
ollut kylmä, sadistinen ja kova johtaja, kumoutuu jakeessa kymmenen:
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa
keskenänne." Room.12:10
Kristuksen mielenlaatu oli siis vuodatettu
Pyhän Hengen kautta Paavalin sydämeen (Room.5:5) ja vaikutus jumalisuudesta on
tämä! Kehotus rakkauteen, ja vieläpä helläsydämiseen sellaiseen, on kuin aivan
uusi ulottuvuus tai syvyys "rakkauden käskyyn"
”Uuden käskyn Minä annan teille:
rakastakaa toisianne! Kuten Minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin
toisianne. Kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, jos teillä on
keskinäinen rakkaus." Joh.13:35[JKR]
Kuinka hyvä onkaan olla seurakunnassa, jossa
ollaan toinen toistaan kohti helläsydämisiä.
Se, mitä maailma niin kaipaa, löytyy Kristuksessa ja Hänen seurakunnastaan! Ja
tämän lisäksi - vastoin maailmallista kunnianhimoa - Paavali siis kehotti meitä
kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa! (Room.12:10) Toisaalla
opetetaan lisäksi pitämään toista parempana, kuin itseään
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai
turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne.”
Fil.2:3[JKR]
– Nämä jumaliset piirteet tekevät
seurakunnasta rakentuvan ja hyvän paikan elää uskoaan todeksi.
Miten ihmeellisiä ja viisaita olivatkaan
Paavalin opetukset! Vain Pyhä Henki saa aikaan tällaista Jeesuksen verellä pestyssä
sydämessä! Samoin meidänkin on myönnettävä, ettemme kykene tekemään
parannusta, elämään helläsydämisessä rakkaudessa, emmekä osaa kunnioittaa
toinen toistamme - ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja Voimaa sydämissämme. Pyydä
ja ano Jeesukselta Hengen täyteyttä! – Silloin sinun ei tarvitse pinnistellä ja
ponnistella elääksesi täydellisen jumalista elämää, sillä Hän itse vaikuttaa
sinussa sen, että vaellat hänen tahdossaan uskossa ja kuuliaisuudessa!
"Ja Minä annan teille uuden sydämen,
ja uuden hengen Minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne
kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne
ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun käskyjeni mukaan, noudatatte Minun
oikeuksiani ja pidätte ne." Hes.36:26-27
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti