Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet,
veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä
tähän päivään asti".
Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään
häntä vasten suuta. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua,
sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja
käsket vastoin lakia lyödä minua?"
Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä
Jumalan ylimmäistä pappia?" Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet,
että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä
kiroa'".
Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja
toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä
olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen
tähden minä olen tuomittavana". Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi
riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. Sillä
saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta
fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.
Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten
puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä
mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle
puhunut?"
Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät
Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän
keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.
Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi:
"Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta
Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".
Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat
valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. Ja
niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. He menivät
ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla
vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. Pyytäkää
te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas
teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta
me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille."
Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla
väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. Niin
Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä
nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle
ilmoitettavaa". Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja
sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun
luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle".
Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja
kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?" Hän sanoi:
"Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin
alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa.
Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan
on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo,
ennenkuin ovat tappaneet hänet.
Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi."
Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka
kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle". Sitten hän kutsui
luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta
hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja
seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, ja varatkaa ratsuja
pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra
Feeliksin luo".
Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: "Klaudius
Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. Tämän
miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä
tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän
on Rooman kansalainen. Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä
syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa ja havaitsin, että häntä syytettiin
heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta
mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu
ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun
luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä
vastaan sinun edessäsi."
Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja
veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä he antoivat
ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin.
Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät
myös Paavalin hänen eteensä. Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta
Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: "Minä
kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä
Herodeksen linnassa.
Voimme todeta Paavalin elämän olleen
jännittävä ja vaiheikas. Jälleen kerran hän oli haastettuna sen ajan
uskonnollisten johtajien edessä julistamansa evankeliumin tähden. On
merkillistä, miten ala-arvoisesti ja tyhmästi ihminen käyttäytyy omien
intohimojensa tähden. Oma näkemys ja oikeassa oleminen sai aikaan kiivauden,
jossa he olivat valmiita tappamaan Paavalin - aivan, kuten siihen asti miltei
kaikki muutkin profeetat. He eivät kyenneet kyseenalaistamaan ja tutkimaan omaa
toimintaansa, vaikka vuosituhansien ajalta heitä vastaan oli todisteita.
Ihmeellistä oli myös Jumalan huolenpito ja
Hänen ilmestyminen Paavalille. Kenties uskonveljet eivät uskaltaneet tai eivät
päässeet rohkaisemaan Paavalia, mutta Jumala itse ilmestyi hänelle sanoen:
"Ole turvallisella mielellä, sillä
niin kuin sinä olet todistanut Minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää
todistaman Minusta myös Roomassa".
Paavali oli viisas ja toisinaan hyvinkin
ovela. Häntä kuulusteltaessa, hän tunnisti kiusaajiensa heikon kohdan heidän
omista uskomuksistaan ja niinpä Paavali käytti tilaisuutta hyväkseen puhumalla
ylösnousemuksesta, ja tästä syntyikin fariseusten ja saddukeusten välille
kiivas väittely. Paavali siis aiheutti sekasorron syyttäjiensä keskelle ja sai
kuin saikin päällikön puuttumaan tilanteeseen ja niin Paavali vietiin pois
heidän keskeltään.
Murhanhenki oli vallannut Paavalin
syyttäjät niin, että he syömälakon uhalla järjestivät väijytystä Paavalin
tappamiseksi. Ajattele, viisikymmentä miestä niin vihasivat Paavalia ja hänen
oppiaan, että he olivat valmiita menemään näinkin äärimmäisiin tekoihin.
Onneksi Paavalin sisaren poika sai kuulla tästä väijytyksestä ja sai
järjestettyä Paavalille siirron maaherra Feeliksin luo. Siellä hän sai olla
"turvassa" Herodeksen linnassa.
Katsellessa oman aikamme intohimoja ja
väittelyitä opeista ja näkemyksistä, emme juurikaan poikkea tuon ajan
ihmisistä. Omat, tai oman yhteisön ajatusmalli ovat ainoata totuutta, jota
sitten kiivaasti yritetään upottaa toisten ajatuksiin. Tuskin kenenkään mieleen
tulee kyseenalaistaa omia näkemyksiään etsien niihin Jumalan vanhurskauden
tahtoa. Varsinkin alkuperäisen ja yksinkertaisen ristinevankeliumin puolustajat
saavat kokea vihaa ja halveksuntaa - aivan, kuten Jeesuksen päivinä. Syntiä
rakastava ihminen ei tahtoisi noudattaa totuutta. Jopa hengelliset toimetkin
hän valjastaa ruokkimaan ylpeyttään ja omahyväisyyttään.
Miten voisimme omalla kohdalla löytää totuuden ja oikeat asenteet? – Tarvitsemme nöyryyttä hengen ja mielen uudistumiseen. Tarvitsemme uskoa Jumalaan siinä, ettei meidän tarvitsekaan inhimillisesti voittaa ja nujertaa toista ja hänen näkemyksiään. Voimme oppia luottamaan, että Jumala itse, Henkensä voimassa johtaa meitä kaikkeen totuuteen ja Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Meidän tulisi rukoilla itsellemme ja lähimmäisillemme sitä, että Pyhä Henki saisi koskettaa ja täyttää sydämiämme. Tuo voittovoima vie jokaista ihmistä jumalisia päämääriä kohti. Tällöin välttyisimme turhilta kiistelyiltä ja väittelyiltä, ja sen sijaan saisimme keskittyä enemmän rakkauteen, lempeyteen, laupeuteen ja armollisuuteen, joihin niin usein sanakin meitä kehottaa.
”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien
ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” Fil.4:5 [*JKR]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti