Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas
muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he
ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia.
Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään
ja sanoi: "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen
Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu
tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella
kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän
sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. Me olemme havainneet, että tämä
mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten
keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin
saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. Voit itse häntä tutkimalla saada
tietää kaiken, mistä me häntä syytämme." Ja myös juutalaiset yhtyivät
syyttämään häntä ja väittivät asian niin olevan.
Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, että hän sai puhua:
"Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun
luottamuksella asiani puolesta. Niin kuin voit saada tietää, ei ole kuin
kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan. Eivät he ole
tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia
aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla, eivätkä myöskään
voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät. Mutta sen minä
sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat,
niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna
laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva
ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto
Jumalan ja ihmisten edessä. Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin
tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. Näitä toimittaessani muutamat
Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä
ollut mitään väentungosta tai meteliä; heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun
edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan. Tai sanokoot nämä läsnä
olevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun minä seisoin neuvoston
edessä; jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani
heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän
tuomittavananne'."
Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä,
lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun päällikkö Lysias tulee
tänne, tutkin minä teidän asianne".
Ja hän käski sadanpäämiehen pitää Paavalia vartioituna, mutta
lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle
palvelusta. Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa,
joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta
Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja
itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi:
"Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut
taas".
Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka
tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.
Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun
Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.
Paavali oli jälleen syytettynä ja
merkillinen oli se viha, mitä häntä kohtaan osoitettiin. Mitä mahtoi Paavali
miettiä kuullessansa nuo rajut sanat: "ruttotauti
ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten
lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa."
Sitten tuli Paavalin vuoro avata suunsa.
Hän kertoo, miksi ja mitä hän oli tullut tekemään Jerusalemiin. Siinä samalla
hän käyttää oivallisesti tilaisuutta hyväkseen ja kertoo evankeliumia
kuulioilleen. Hän tunnustaa avoimesti uskonsa, ollenkaan häpeilemättä: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että
minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni
Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin
odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. "
Paavali kertoi myös ahkeroitsevan aina sen
eteen, että hänellä olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. –
Tämä osaltaan kertoo siitä, miten Paavali itse suhtautui evankeliumiin ja
uskoon. Paavalin kirjeitä lukiessa, näemme, että Jumalan armo pelastaa meidät -
ei teot. (Ef.2:8) - Siitä huolimatta Paavali vaelsi niin hyvin, kuin vain oli
mahdollista. Tästä mekin voimme oppia oikeaa suhdetta Jumalaamme kohtaan,
ottaen pelastuksen armolahjana vastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja sitten
vaeltaa sen armon mukaan, mikä meille on suotu.
Paavali jatkaa puolustuspuhettaan kertoen
mitä hän oli toimittamassa Jerusalemissa ja kuinka muutamat Aasiasta tulleet
juutalaiset tapasivat hänet puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään
väentungosta tai meteliä. – Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä,
lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän
asianne". Ja niin Paavali jäi vangituksi, mutta hänen omaisensa saivat
tehdä hänelle palvelusta.
Toisinaan Feliks haetutti Paavalin
luoksensa kuullakseen, mitä hänellä oli sanottavaa. Mutta kun Paavali puhui
vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, pelästyi
Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa
pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". – Mitä tämä
kertoo Feeliksestä? Hän oli kiinnostunut Paavalin asiasta, ja toivoi saavansa
rahaa häneltä. Lisäksi tiedämme, että Feeliksin vaimo oli juutalainen. Paavali
puhui hänelle uskosta Jeesukseen, mutta kun tuli aika tehdä muutos ja tarttua
ongelmiin, Feeliks vetäytyi etäämmälle. – Tänä aikana, jota elämme, juuri
tällainen asenne on valloillaan. Sanan vaatimuksia pelästytään, eikä mitään
vaelluksen muutosta saisi odottaa. Jopa osa uskovaisista on omaksunut
ajatuksen, että mitään ei tarvitse tehdä uskoon tulemisen jälkeen.
"Mutta
kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks
tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin."
Kuinka usein kunnia, maine ja menestyminen
menevätkään vanhurskaan ja oikeamielisyyden edelle! Varmasti Feeliks ja Festus
olivat ymmärtäneet, että Paavali oli täysin syytön, mutta heidän oma maineensa
juutalaisten edessä painoi enemmän. Niinpä Paavali sai kärsiä kahleissa ja
vangittuna. – Mutta niin usein olemme saaneet nähdä, että Jumala saattaa pahankin palvelemaan hyviä tarkoituksia,
niin nytkin, voimme vain pohtia, olisiko Paavali koskaan kirjoittanut
kirjeitään eri seurakunnille, jos hän olisi päässyt opettamaan suullisesti
heitä? Nyt hänen opettavaiset kirjeensä on levinnyt ympäri maailmaa ravitsemaan
ja lohduttamaan Jumalan pyhiä! – Voimme tässäkin todeta vanhan laulun sanoin: "Kautta kärsimysten voittoon, käy nyt,
tie on Jeesuksen. Eikä meille toista tietä suotu maassa varjojen"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti