Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat
Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni
sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa,
lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja
nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on
Kristus".
Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja
Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat
ylhäiset naiset. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen
muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat
kaupungissa metelin.
He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja
Silasta viedäkseen heidät kansan eteen. Mutta kun he eivät heitä
löytäneet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten
eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet,
ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin
asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan". Kun kansa ja
hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat he levottomiksi. Ja nämä ottivat
takauksen Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät.
Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan
Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat
sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia
niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset
ja miehet.
Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali
Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllyttämään ja
kiihoittamaan kansaa. Silloin veljet heti lähettivät Paavalin menemään meren
rantaan; mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan. Ja Paavalin saattajat
veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle
käskyn mitä pikimmin tulla hänen luoksensa, he lähtivät sieltä pois.
Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä
kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja
jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän
siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen
kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo
sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien
julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja
ylösnousemuksesta.
Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat:
"Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä
outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä
ne oikein ovat." Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla
ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan
miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne
minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'.
Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän,
joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä
häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän,
joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko
ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille
määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä
voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana
yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin
myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös
hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että
jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin
inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän
tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä
hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen
miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä
vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat,
toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä
toistekin". Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta
muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin
jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.
Paavalilla oli tapana käydä synagoogassa,
eli Jumalanpalveluspaikassa. Tällainen maininta annetaan myös Jeesuksesta (Luuk.4:16) ja se osaltaan antaa myös meille
toimintamallia ja viitettä, miten meidän tulisi toimia. Ei ole hyväksi jättää omaa seurakunnan
kokousta.
”Älkäämme jättäkö oman seurakuntamme kokoontumisia, kuten
muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, mitä enemmän
näemme tuon päivän lähestyvän.”
Hepr.10:25[*JKR]
Paavalin saarnan keskeinen aihe liittyi
Jeesukseen Kristukseen. Hän julisti sanomaa Hänestä ja monet kääntyivätkin
Jeesuksen opetuslapsiksi. Voimme nähdä myös ikävän piirteen, joka aina tulee
esille ilosanoman julistamisen yhteydessä. Paha
herää ja hätääntyy syntisten ihmisten tehdessä parannusta ja heidän
löytäessä elävän ja toimivan yhteyden Luojansa kanssa. Toisinaan Paavali ja
Silas joutuivat pakenemaan juutalaisten vihaa - ja niin he siirtyivätkin
seuraavaan kaupunkiin. Siellä he jatkoivat lannistumatta julistustyötään!
Toiset olivat jalompia kuin Tessalonikian
juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä
kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat
ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. Mutta nämä juutalaiset tulivat jälleen
yllyttämään kansaa heitä vastaan niin, että he joutuivat taas lähtemään
eteenpäin.
Ateenassa Paavalin henki kiivastui hänen
nähdessä heidän epäjumalansa. Julistettuaan evankeliumia keskustellen ihmisten
kanssa, he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi
oppi on, jota sinä ilmoitat”? Heistä Paavalin oppi oli uutta ja outoa ja he
tahtoivat kuulla, mistä siinä on kyse. – Mielenkiintoisen maininnan Raamattu
antaa myös ateenalaisista: "ateenalaisilla
ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin
uutta puhumaan ja uutta kuulemaan." – Heitä siis kovasti kiinnosti,
olisiko Paavalilla jotain merkityksellistä kerrottavaa.
Paavali oli terävä-älyinen ja fiksu.
Hän käyttää niin sanottua "aasinsiltaa"
alkaessaan saarnata evankeliumia. Hän aloittikin puheensa heidän keskeltään
löytämästään asiasta: "Löysin myös
alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'." – Hän
ammensi aiheen, julistaakseen heille Jumalasta, joka on kaiken luonut,
määritellyt meille asumisemme ja olemisemme rajat ja kuinka Jeesus on Kristus,
meidän Vapahtajamme ja Herramme.
Edelleen Paavali jatkaa kehottaen ihmisiä
parannukseen. Hän kertoi, kuinka tietämättömyyden
aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien
ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Vielä parituhatta vuotta myöhemmin
tämä sanoma kaikuu muuttumattomana. Synnistä on tehtävä parannus, mikäli mielii
päästä kerran taivaaseen.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne
pyyhittäisiin pois, että Herra antaisi virvoituksen ajat ja lähettäisi
Kristuksen Jeesuksen, teille edeltämäärätyn.” Apt.3:19–20[*JKR]
Muutamat liittyivät häneen ja uskoivat
Paavalin puhetta. Toiset tahtoivat kuulla myöhemmin lisää. Onkin ilo lukea
Paavalin työstä, miten Jumalan sana teki työtään ihmis-sydämissä. Paavalin
sanoista kaikuu yhä edelleen toivo: "Että
he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää - Hänet, joka
kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti