Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siellä
hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja
äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet
käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta.
Ja Paavali meni heidän luoksensa. Ja kun hänellä oli sama
ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa, ja he tekivät työtä yhdessä;
sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Ja hän keskusteli synagoogassa
jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.
Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali
kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus
on Kristus.
Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti hän vaatteitansa
ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen
minä; tästedes minä menen pakanain tykö."
Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen
jumalaapelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa
uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin.
Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan
puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä
sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä
kaupungissa".
Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän
keskuudessaan Jumalan sanaa.
Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset
yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen
ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa
lainvastaisella tavalla". Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion
juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi
kohtuullista, että minä kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset. Mutta
jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne
teidän huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla." Ja hän ajoi heidät
pois tuomioistuimen edestä. Niin he kaikki ottivat kiinni Soosteneen,
synagoogan esimiehen, ja löivät häntä tuomioistuimen edessä, eikä Gallion
välittänyt siitä mitään.
Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkun aikaa; sitten hän sanoi
veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän
oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen.
Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni
synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. Ja he pyysivät häntä viipymään
kauemmin, mutta hän ei suostunut, vaan sanoi heille jäähyväiset ja lausui:
"Minä palaan jälleen teidän tykönne, jos Jumala suo". Ja hän lähti
purjehtimaan Efesosta.
Ja noustuaan maihin Kesareassa hän vaelsi ylös Jerusalemiin ja
tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas Antiokiaan.
Kun hän oli viettänyt siellä jonkun aikaa, lähti hän matkalle ja
kulki järjestään kautta Galatian maakunnan ja Frygian, vahvistaen kaikkia
opetuslapsia.
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin
Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli
opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin
Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla
ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät
hänelle tarkemmin Jumalan tien.
Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä
siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja
sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille.
Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti
kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus.
Luku
18
kertoo meille Paavalin tehneen myös ajallista työtä elättääkseen itsensä. Hän
oli siis teltantekijä, mutta myöhemmin hän antautui kokonaan evankeliumin
julistustyölle.
Paavalin julistaessa sanaa juutalaisille,
he vastustivat häntä herjaten. Paavali pudistaa tomutkin jaloistansa
lähtiessään heidän tyköänsä, olihan Jeesus opettanut toimimaan sillä tavoin
siellä, missä heitä ei otettaisi vastaan. (Matt.10:14, Mark.6:11, Luuk.9:5)
Paavalin jatkaessa matkaansa ja työtään,
Herra puhui ihmeellisiä ja rohkaisevia sanoja hänelle unessa: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene,
sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen
sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa". –
Ajatellessamme kaikkea vaivannäköä ja kärsimystä, mitä Paavali kohtasi matkansa
varrella - ainakin itse olen ajatellut, mistä
hän sai voimaa, intoa ja rohkeutta toimintaansa?! Jumalan äänen kuuleminen
antaa selityksen tälle. Samoin Paavalin uskoon tuleminen, jolloin hän sai nähdä
Jumalan kirkkautta. Kokemuksellisuus ja usko rohkaisivat siis häntä, ja
tietysti suuri ilo oli nähdä seurakuntien kasvavan ja uskovien määrän
lisääntyvän. Joka tapauksessa Paavali sai kuulla unessa Jumalan rohkaisevia
sanoja.
Paavali jatkaa matkaansa vahvistaen opetuslapsia.
Efesoksessa he kohtasivat Apollos nimisen juutalaisen miehen, joka opetti
väkevästi Raamattua Pyhän Hengen innoittamana. Tämä tapaus opettaa meille
Raamatun opiskelun tärkeyttä, sillä ei into ilman taitoa paljoa hyödytä. Uskon,
että Pyhä Henki johdatti Apolloksen luokse apostolit, jotka kertoivat hänelle
tarkemmin evankeliumin tien.
Sitten tapahtui yksi seurakunnan
tärkeimmistä tehtävistä, nimittäin apostolit rohkaisivat Apollosta lähtemään
matkalle, mikä hänen sydämellään oli. He eivät vain lähettäneet häntä matkaan
tyhjin käsin, vaan he antoivat hänelle suosituskirjeen mukaan, jossa veljiä
kehotettiin ottamaan hänet vastaan. Itsekin kohdanneena kannustavia ja
suosittelevia sanoja, tiedän niiden suuren merkityksen. On suunnattoman
rohkaisevaa tehdä työtä tukijoukkojen saattelemana ja heidän esirukouksiensa
voimaa tuntien. Tällaiseen rohkaisemiseen jokainen pystyy omalla tavallaan. Se
on usein myötätunnon osoittamista ilmein, sanoin ja teoin.
"Ja
kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja
kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne
saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän
kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti
kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti