Pasin Palstat - viikko 20
”...PUHUIVAT JOSTAKIN JEESUKSESTA, JOKA ON
KUOLLUT MUTTA JONKA PAAVALI VÄITTÄÄ ELÄVÄN.” Apt.25:13-27
Festus kertoo Agrippalle Paavalista
Paavali oli oikeuskäsittelyn riepoteltavana ja voimme vain
kuvitella, millaisia tuntemuksia hänellä oli. Pari vuotta oli vankeutta takana
ja jälleen raju viha Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vastaan nosti päätään.
On, kuin olisi jokin henkivalta, joka riepotteli tuon ajan ihmisiä. Samaa
voimme nähdä omassakin ajassa. Tietyistä asioista ei sovi puhua, ainakin yhä
edelleen usko Herraan Jeesukseen Kristukseen synnyttää syvää halveksuntaa. Kuinka
eräänä päivänä hävettääkään ja nolottaakaan pilkkaajia ja kristittyjen
vainoajia - kun kaikki lopulta paljastuu ja totuus tulee esille?!
Toisinaan ihminen luulee saavansa käyttää valtaansa mielivaltaisesti.
Politiikassa voi aina nähdä oman edun tavoittelemista - sen sijaan, että etsisi
kansan parasta. Ihmiset, jotka olivat tuomitsemassa Paavalia, tiesivät kyllä
totuuden, mutta heille oli oma kunnia, maine ja valta-asema paljon tärkeämpää,
kuin totuus ja oikea tuomio.
Mietin usein Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa Paavalin elämässä
- näistä ulkoisista olosuhteista huolimatta. Olisiko meillä tänään Paavalin
kirjeitä luettavina, ellei hän olisi ollut vangittuna? Oliko kirjoittaminen
ainut mahdollisuus julistaa koko maailmalle Jumalan Pojan evankeliumia? Joka
tapauksessa saamme olla kiitollusia myös Paavalia kohtaan siitä, että hän kärsi
ja kävi läpi tuskien taipaleet tuottaen siinä ohessa valtavaa hedelmää.
Voisimmeko me ajatella tapahtuvan jotain tämän kaltaista elämässämme -
ulkoisista olosuhteista huolimatta?
Apt.25:13-27. Jonkin ajan kuluttua tulivat
kuningas Agrippa1 ja Berenike Kesareaan tervehdyskäynnille Festuksen luo. 14.
Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus otti esille myös Paavalin
tapauksen. Hän kertoi kuninkaalle: "Täällä on muuan mies, jonka Felix on
jättänyt vankeuteen. 15. Jerusalemissa käydessäni juutalaisten ylipapit ja
vanhimmat esittivät syytteen häntä vastaan ja vaativat hänelle tuomiota. 16.
Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien
armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä
vastaan.
”Näihin ylpeisiin sanoihin kätkeytyy totuus.
Roomalaisilla oli erinomainen oikeusjärjestelmä, mutta lakia käyttävät ihmiset
eivät aina olleet yhtä korkealla tasolla. Inhimillisten tekijöiden vuoksi
oikeusturva Rooman valtakunnassa usein horjui. Siitä on monia esimerkkejä
Ut:ssa. Tunnetuin on oikeudenkäynti Jeesusta vastaan ja Pilatuksen menettely
siinä. Nyt Paavali koki jotakin vastaavaa Kesareassa. Feeliks olisi tahtonut
häneltä lahjuksia ja piti häntä vankilassa, koska se oli juutalaisille mieleen.
Festuskaan ei vapauttanut häntä, vaikka oli vakuuttunut hänen
syyttömyydestään.” [Novum]
17. Niinpä he tulivat tänne, ja viipymättä, heti seuraavana
päivänä minä ryhdyin istumaan oikeutta ja käskin tuoda miehen eteeni.
”Apostoli sai taas kokea todeksi Jeesuksen sanat,
joiden mukaan hänen opetuslapsensa yleensä ja erityisesti Paavali joutuisivat
todistamaan kuningasten ja maaherrojen edessä.” [Novum]
18. Syyttäjät asettuivat hänen ympärilleen mutta eivät syyttäneet
häntä mistään sellaisesta rikkomuksesta kuin odotin.
”Tuohon aikaan oli paljon kapinoita, eivätkä
murhasyytteetkään olleet harvinaisia. Ei siis ihme, että Festus oli luullut Paavalin
syyllistyneen johonkin vakavaan rikokseen. Olihan vanki ollut pidätettynä jo
kaksi vuotta, ja hänen syyttäjänsä olivat huomattavia miehiä, johtajanaan
juutalaisten ylimmäinen pappi.” [Novum]
19. He olivat eri mieltä kuin tämä Paavali joistakin omaa uskontoaan
koskevista kiistakysymyksistä ja puhuivat jostakin Jeesuksesta, joka on kuollut
mutta jonka Paavali väittää elävän.
"’Uskonasioistaan (deisidaimonia)’ on sana, joka
merkitsee oikeastaan 'jumalanpelko'. Se voidaan suomentaa myös 'hurskaus' tai
'uskonto'. Sen voitiin käsittää myös merkitsevän taikauskoa. Vrt. 17:22.
Paavalissa usko elävään Jeesukseen oli ilmennyt tinkimättömänä alttiutena ja
uhrautumisena. Kaikki tällainen oli Festukselle vierasta. Sekä kreikkalaiset
että roomalaiset suhtautuivat yleensä ivallisesti ajatukseen ruumiin
ylösnousemuksesta (17:32). Herää epäilys, oliko Festus tähän mennessä ollenkaan
ymmärtänyt asian ydintä, vrt. 26:24. Hän näyttää ajatelleen, että kyseessä
olivat vähäpätöiset pikkuseikat.” [Novum]
20. Kun en ole perehtynyt tällaisten riitojen selvittelyyn, kysyin,
tahtoisiko hän lähteä Jerusalemiin ja antaa ratkaista asiansa siellä.
”Jos kysymys olisi ollut Rooman valtioon
kohdistuneesta petoksesta tai kapinoimisesta tavalla tai toisella, asia olisi
ollut selvä. Sellaisista oikeusjutuista maaherralla oli kokemusta ja ne hän
kyllä pystyi ratkaisemaan. Mutta nyt puhuttiin jumalanpilkasta, ja siitä hän ei
ymmärtänyt mitään.” [Novum]
21. Tämä Paavali kuitenkin vaati päästä keisarillisen majesteetin
tutkittavaksi ja pyysi vartiota siihen saakka, ja niin käskin pitää häntä
vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." 22. Agrippa sanoi
Festukselle: "Minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä." "Huomenna
kuulet", vastasi Festus.
”Huhut, joiden mukaan kristinusko julisti »lain
loppua» olivat omiaan herättämään uteliaisuutta. Lisäksi on luultavaa, että
heidän sisarensa Drusilla oli kertonut tavanneensa miehensä Feeliksin kanssa
Kesarean vangin ja sen, että tämä oli tehnyt heihin voimakkaan vaikutuksen.”
[Novum]
Paavali
kuningas Agrippan edessä
23. Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat kaikessa
loistossaan. Ylimpien sotilashenkilöiden ja kaupungin johtomiesten saattamina
he menivät juhlasaliin, ja Festus käski tuoda Paavalin sisään.
”Monta suurta herraa oli paikalla, mutta suurin oli
kuitenkin vanki. Ainoastaan hänen ansiostaan historia muistaa vielä heidätkin,
jotka muutoin olisi jo kauan sitten unohdettu.” [Novum]
24. Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki te muut,
jotka olette täällä! Tässä näette miehen, jonka tähden juutalaiset sekä
Jerusalemissa että täällä ovat joukolla ahdistaneet minua ja vaatimalla
vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. 25. En ole kuitenkaan todennut hänen
tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuolemanrangaistus. Mutta nyt hän on
itse vedonnut keisarilliseen majesteettiin, ja siksi olen päättänyt lähettää
hänet keisarin eteen. 26. Minulla vain ei ole mitään täsmällisiä tosiasioita
kirjoitettavaksi hänestä herralleni. Siksi olenkin tuonut hänet teidän eteenne
- ennen kaikkea sinun kuultavaksesi, kuningas Agrippa - jotta tämän tutkinnan
jälkeen tietäisin, mitä kirjoittaa.
”Vangin vedottua keisariin oli vetoomuksen mukaan liitettävä
syytekirjelmä. Festus ei tiennyt, mitä hän siihen olisi kirjoittanut. Olihan
hänellä juutalaisten syytökset, mutta miten hän saisi ne näyttämään kyllin
järkeviltä voidakseen lähettää kirjeen Nerolle? Mitä keisari siitä ymmärtäisi,
jos hän kirjoittaisi fariseuksista ja saddukeuksista, puhumattakaan
nasaretilaisista ja nasiireista?” [Novum]
27. Eihän olisi asianmukaista lähettää vankia matkaan ilmoittamatta
samalla, mistä häntä syytetään."
”´Mielettömältä´ on varsin lievä sana kuvaamaan
maaherran pulmaa. Mutta hän oli itse syypää ongelmaansa. Hänen olisi pitänyt jo
kauan sitten vapauttaa apostoli.” [Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1Ip_aqvmH97pyQuUS3ZTp8mqeRUndzLnO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti