Pasin Palstat - viikko 15
”ME OLEMME VALMIINA JA SURMAAMME HÄNET, ENNEN KUIN HÄN EHTII
PERILLE." Apt.23:12-22
SALALIITTO PAAVALIA VASTAAN
Juonittelu ja kieroilu kuuluvat aina ”tuhanten juonten mestarille” - hänen vastustaessaan Jeesuksen
Kristuksen evankeliumia ja Hänen seurakuntaansa. Kun sielunvihollinen saa
hallita uskonnollista ihmistä, he yleensä menevät äärimmäisyyksiin
pahuudessaan. Onkin sangen kummallista, että itseään jumalisina pitävät ihmiset
ajautuvat niin pimeään sokeuteen, että ovat jopa jumalattomia pahempia!
Jälleen kerran Paavalin elämä on veitsenterällä. Juutalaiset
olivat niin varmoja Paavalin surmaamisen onnistumisesta, että he sälyttivät
yllensä kirouksen, elleivät saisi tapettua Paavalia. Miten noloa ja
halveksittavaa olikaan heidän kannaltaan, kun Paavali jälleen kerran pääsi
livahtamaan heidän käsistään. Jumalaa vastaan taisteleminen johtaa aina häpeään
- ennen pitkää.
”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa
heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään
raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa,
ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." Apt.5:38-39
Apt.23:12. Aamulla juutalaiset tekivät
salaliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet
Paavalin.
”Tällainen valalla vannoen tehty salaliitto tiesi lupauksen rikkojalle
Jumalan vihan alaiseksi joutumista. "Vannoivat valan (anathematidzō)"
on Mark 14:71:ssä käännetty 'sadatella itseään', ja sana merkitsee oikeastaan
'sitoutua kirouksen uhalla'. Elleivät he kuitenkaan täyttäneet lupaustaan,
heillä oli se »varaventtiili», että rabbiinit voivat vapauttaa heidät valasta.
Tietyissä olosuhteissa juutalaiset pitivät murhaa oikeutettuna ja vanhurskaana
tekona. Jos ihminen oli vaaraksi yleiselle moraalille ja muiden hengelle, ei
hänen surmaamistaan pidetty tuomittavana tekona. Tällainen vala on hepreaksi
"ḥerem". »Jumala minut kirotkoon, ellen tätä tee.»” [Novum]
13. Tässä hankkeessa oli mukana yli neljäkymmentä miestä. 14.
He menivät ylipappien ja kansan vanhimpien luo ja sanoivat: "Me olemme
pyhästi vannoneet, ettemme pane mitään suuhumme, ennen kuin olemme tappaneet
Paavalin.
”Ylipappien ja vanhimpien olisi tietenkin pitänyt estää heitä tekemästä
tällaista, mutta ilmeisesti hekin olivat uskonnollisen kiihkon sokaisemia ja
osallistuivat näin heidän syntiinsä.” [Novum]
15. Esittäkää te nyt koko neuvoston nimissä komentajalle,
että hän lähettäisi Paavalin luoksenne. Sanokaa, että haluatte tarkemmin tutkia
hänen asiaansa. Me olemme valmiina ja surmaamme hänet, ennen kuin hän ehtii
perille."
”Tilanne antaa dramaattisella voimalla välähdyksen siitä
elinympäristöstä, jossa Jerusalemin kristittyjen seurakunta kasvoi ja kypsyi.”
[Novum]
16. Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin tietää väijytyksestä.
Hän meni kasarmiin, pääsi Paavalin puheille ja kertoi hänelle asiasta.
”Tämä on Raamatun ainoa maininta Paavalin lähiomaisista. Luultavasti
sisar asui Jerusalemissa, mutta sisarenpoika on voinut olla siellä myös
opiskelemassa. Poika sai käydä Paavalin luona, koska tämä oli edelleen vain
tutkintovankeudessa. Juonen piti luonnollisesti pysyä salassa, mutta se oli
jokseenkin mahdotonta, kun oli kyse yli neljästäkymmenestä kiihkoilijasta.
Liian monet tiesivät hankkeesta.” [Novum]
17. Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä luokseen ja sanoi:
"Vie tämä nuori mies komentajan luo. Hänellä on komentajalle viesti."
”Nuorukainen osoitti rohkeutta ja päättäväisyyttä viedessään tiedon
enolleen. Hänenkin henkensä olisi ollut vaarassa, jos Paavalin vastustajat
olisivat saaneet tietää asiasta. Kannattaa panna merkille, miten arvokkaasti
Paavali esiintyy sekä tässä että muissa tilanteissa vankeutensa aikana. Ja yhtä
huomionarvoista on hänen herättämänsä kunnioitus. Sitä ei voida selittää pelkästään
Rooman kansalaisuudella. Sama käy selvästi ilmi merimatkalla Roomaan.” [Novum]
18. Sadanpäällikkö otti nuorukaisen mukaansa, vei hänet komentajan
luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan tämän
nuoren miehen sinun puheillesi. Hänellä on sinulle jotakin asiaa." 19.
Komentaja otti nuorukaista kädestä, vei hänet syrjään ja kysyi: "Mitä
asiaa sinulla on minulle?"
”On vaarallista paljastaa fanaattisten ihmisten murhasuunnitelmia.
Klaudius Lysiaasta annetaan tässä myönteinen kuva. Ks. j. 27. Hän vei
nuorukaisen erilleen, ettei kukaan olisi kuullut, mistä he puhuivat. Se
osoittaa, että hän otti pojan puheet todesta.” [Novum]
20. Tämä vastasi: "Juutalaiset ovat sopineet, että he
pyytävät sinua tuomaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston istuntoon, jotta muka
voisivat ottaa tarkemmin selvää hänen asiastaan.
”Koska tunnelma edellispäiväisen mellakan jälkeen oli varmasti jo
rauhoittunut, roomalaiset olisivat epäilemättä suostuneet heidän ehdotukseensa,
ellei Paavalin sisarenpoika olisi tullut tuomaan tietojaan. Koko neuvosto oli
ilmeisestikin sopinut, että Paavalia pyydettäisiin paikalle, mutta luultavasti
fariseukset eivät tienneet murhasuunnitelmasta mitään.” [Novum]
21. Älä suostu siihen. Yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan
on järjestänyt väijytyksen. He ovat vannoneet, etteivät syö eivätkä juo, ennen
kuin ovat surmanneet Paavalin. He ovat valmiina ja odottavat vain, että annat
suostumuksesi." 22. Komentaja sanoi sisarenpojalle: "Älä kerro
kenellekään, että olet paljastanut hankkeen minulle." Sitten hän lähetti
nuorukaisen pois.
”Klaudius Lysias oivalsi heti tilanteen vaarallisuuden, eikä epäillyt
hetkeäkään pojan sanoja. Päällikkönä hän oli vastuussa Rooman kansalaisen
hengestä. Nyt oli välttämätöntä toimia ripeästi ja tehdä vastaveto juutalaisten
viekkaalle suunnitelmalle. Siksi oli ensiarvoisen tärkeätä, ettei hänen
keskustelunsa pojan kanssa tulisi tietoon. Jo se, että tämä oli puhunut
kasarmin päällikön kanssa, riitti herättämään epäilyksiä. Sen vuoksi asia oli
ehdottomasti pidettävä salassa.” [Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1pK-wKmQ-nDLeiWpZ-xQXwnlSR50L91A1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti