Pasin Palstat - viikko 10
”MEREN RANNALLA ME YHDESSÄ POLVISTUIMME JA RUKOILIMME.” Apt.21:1-14
MATKA JATKUU KESAREAAN
Jännittävä matkanteko jatkuu kohti Jerusalemia. Uskovat hyvästelevät
ja varoittavat Paavalia siitä, mikä häntä kohtaisi Jerusalemissa, mutta mikään
ei voinut pysäyttää Paavalia. Hän luotti Herran tahtoon - täysin tietoisena
Jeesuksen ilmestymisessä kerrotusta kärsimysten määrästä. Paavali joutui moneen
ahdinkoon juuri Jeesuksen nimen tähden. Hän oli vainonnut ja vihannut
kristittyjä tosissaan ja nyt hän joutui kohtaamaan samaa kohtaloa Jeesukseen
uskovana.
Matkanteon aikana kerrotaan myös rukouksesta jäähyväisten
aikana. Mitä kertookaan se alkuseurakunnan uskovista, että he laskeutuivat
polvilleen rukoilemaan Jumalaa - hyvästellessään Paavalia! Usein kaipaan niitä
vanhanajan rukoushetkiä, jolloin nöyrästi polvistuttiin rukoukseen. Ei se, että
polvia kivisti ja toisinaan rukouksetkin tuntuivat pitkiltä - vaan Pyhän Hengen
läsnäolo, Jumalan läheisyys nöyriä ihmisiä kohtaan. Toisinaan polvirukoukset
johtivat vastauksiin, joista ei voinut todeta muuta kuin, että ne olivat
Jumalan antamia ihmeitä. Monet asiat olisivat toisin, ellei Herra olisi
lähettänyt armoaan ja apuaan vastauksina rukouksiin.
Kun ajattelen lapsuuttani, nuoruuttani ja elämääni näihin
päiviin saakka, miten paljon enemmän olisin saanut taivaallisia lahjoja, jos
olisin viettänyt aikaa enemmän polvillani Herran edessä? Olivatko vaikeudet ja
koettelemukset juuri siksi tielläni, että nöyrtyisin Hänen väkevän kätensä alle
- aina polvilleni saakka rukoillakseni Häntä?
Tiedän, ettei asento ole rukouksen pääpointti. Se vain kuvastaa
usein asennettamme Jumalaa kohtaan. Nöyrä ja etsivä sydän kohtaa Herran. Myös
me voimme Paavalin tavoin luottaa Herran tahtoon - johtaa se sitten kahleisiin
tai kuolemaan. Loppujen lopuksi voiton päivä on se, että Jeesukseen uskova
ihminen saa astella ajasta iäisyyteen Herransa luo. Paavali totesi jossain
kirjeessään olevan se, mikä hän Jumalan armosta on. Menneelle ei voinut enää
mitään, nykyisyys saattoi olla kahleita ja kärsimyksiä, mutta tulevaisuus on
kirkas! Siellä odottaa valtava voitto! - mikä tulevaisuus ja toivo!
Apt.21:1. Niin siis erosimme heistä. Lähdimme
merelle ja purjehdimme suoraan Kosin saareen, seuraavana päivänä Rodokseen ja
sieltä Pataraan.
”Paavalin ja Efeson vanhimpien jäähyväiset olivat
olleet haikeat. Pyhän Hengen kristittyjen välille synnyttämä rakkaus on
ikuista, eikä se tunne lopullisia jäähyväisiä. Henkilökohtainen yhteys tuottaa
iloa ja lohduttaa.” [Novum]
2. Patarassa löysimme laivan, joka oli lähdössä Foinikiaan,
ja jatkoimme siinä matkaamme. 3. Kun Kypros tuli näkyviin, suuntasimme kulkumme
sen eteläpuolitse Syyriaa kohti, ja niin saavuimme Tyrokseen, missä laivan oli
määrä purkaa lastinsa.
”Ainoa »ulkomaanmatka», jonka tiedämme Jeesuksen
tehneen toimintavuosinaan, suuntautui »Tyyron ja Siidonin alueelle» (Matt
15:21), ja jo Mark 3:8:sta saamme tietää sieltä kotoisin olevien ihmisten
seuranneen Jeesusta. Jeesuksen yhteydet tämän alueen asukkaisiin puhuvat sen
puolesta, että siellä syntyi varhain seurakuntia.” [Novum]
4. Tapasimme sikäläiset opetuslapset ja viivyimme heidän
luonaan viikon ajan. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä
Jerusalemiin.
”Henki muistutti taas Paavalia odottavista vainoista
(20:22). Inhimillisesti ajatellen tästä olisi ollut tehtävä se johtopäätös,
että hänen olisi pitänyt välttää Jerusalemiin menoa.” [Novum]
5. Kun viikko oli kulunut, lähdimme taas matkaan, ja kaikki
veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka.
Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme,
”Jumala on yhtä hyvin läsnä rannalla kuin käsin
rakennetussa temppelissä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun "lapset"
mainitaan erikseen apostolisen seurakunnan yhteydessä.” [Novum]
6. ja sitten jätimme toisillemme hyvästit. Me nousimme laivaan,
ja he palasivat kotiinsa. 7. Tyroksesta lähdettyämme purjehdimme Ptolemaikseen;
sinne merimatkamme päättyi. Menimme tervehtimään veljiä ja viivyimme päivän
heidän luonaan. 8. Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme
Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen
kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta,
”Yli 20 vuotta aikaisemmin Filippus oli karkotettu
Jerusalemista vainossa, jonka johtomiehiä oli Saulus (8:3-5). Filippus oli
silloin saanut tehtävän toimia evankelistana Samariassa. Nyt nämä kaksi tapasivat
jälleen.” [Novum]
9. ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli
profetoimisen lahja.
”Filippuksen neljällä tyttärellä oli tehtävä
seurakunnassa. Paavali sanoo nimenomaan, että naiset saavat profetoida (1 Kor
11:5). Kaikki viittaa siihen, että he olivat erottautuneet Jumalaa palvelemaan
(vrt. 1 Kor 7:34-38).” [Novum]
10. Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui
Juudeasta Agabos-niminen profeetta. 11. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta
vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki:
tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on,
ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." 12. Tämän kuultuamme me yhdessä
Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin.
”Uskovien pyyntö tuo mieleen Pietarin yrityksen saada
Jeesus väistymään ristille johtavalta tieltä (Matt 16:21 ss. ja Mark 8:31 ss.).
Paavalin ystävät näyttävät uskoneen, että profetian tarkoituksena oli antaa
mahdollisuus välttyä onnettomuudelta ja että Paavalin vallassa oli väistää
vaara.” [Novum]
13. Mutta Paavali sanoi: "Miksi te tuollaista puhutte,
miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja
kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."
”Jo kääntymisensä yhteydessä Paavali oli saanut tietää
joutuvansa kärsimään, ja häntä oli muistutettu siitä monesti. Hän oli tottunut
ja sopeutunut ajatukseen. On mielenkiintoista, että Paavali asui juuri nyt
evankelista Filippuksen kodissa. Hän oli näet itse osallistunut vainoon, joka
oli kohdistunut myös Filippukseen (8:4-5). Nyt häntä itseään odotti vaino
Jerusalemissa.” [Novum]
14. Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme:
"Toteutukoon Herran tahto."
”Heidän sanansa »tapahtukoon Herran tahto» muistuttavat
Tuomaksen lausahduksesta »menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa»
(Joh 11:16) ja Jeesuksen rukouksesta Getsemanessa: »Tapahtukoon sinun tahtosi»
(Matt 26:42 ja Luuk 22:42).” [Novum]
- Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/194pHA-N2cdOy0r2cieQW6QiXp3SQOAXd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti