Pasin Palstat - viikko 37
“Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman
jalansijan ja levisi leviämistään.” Apt.12:20-25
Herodeksen kuolema
Evankeliumin voittokulku jatkuu,
mutta paholaisen voimat joutuvat kerta toisensa jälkeen tappiolle. Jumala
osoitti jälleen kunniansa Herodeksen ylpeyttä vastaan. Ihmisten nähdessä ja
kuullessa, miten Herodeksen kävi, he tulivat entistä kiinnostuneimmiksi tästä
Jumalan tiestä.
Voimme nähdä myös, ettei
evankeliumin voimassa ole kysymys inhimillisistä ponnistuksista. Toki
liikkeelle täytyy lähteä ja työtä on tehtävä, mutta kasvu ja lopputulokset ovat
Jumalan käsissä. Työ on Herran ja Hän vaikuttaa tahtonsa toteutumista meissä ja
tekemämme työn kautta.
“Mutta tämä aarre on meillä
saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi
tulevan meistä.” 2.Kor.4:7
“Niin ei siis istuttaja ole mitään,
eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja
kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä
mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa,
olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu,
minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille
rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta
perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”
1.Kor.3:7-11
Apt.12:20-25. Herodes oli vihoissaan Tyroksen ja Sidonin
kaupungeille. Nämä lähettivät yhteiset edustajansa hänen luokseen anomaan
rauhaa, sillä ne joutuivat tuomaan elintarvikkeensa hänen valtakuntansa
alueelta. Lähetystö sai puolelleen Blastoksen, kuninkaan kamariherran, 21. ja
niin Herodes sovittuna päivänä sonnustautui kuninkaalliseen asuunsa, asettui
istuimelleen ja piti lähetystölle julkisen puheen.
“»Määrätty päivä» oli kuitenkin myös se päivä, jonka
Kaikkivaltias oli säätänyt Herodekselle.” [Novum]
22. Kansa huusi siihen:
"Jumalan ääni, ei ihmisen!"
“Tämä kunnianosoitus imarteli kunniankipeätä
kuningasta. Herodes oli edomilaista sukua, mutta hän tunsi juutalaisten jumalanpalvelustavat,
ja juutalaisten kuninkaana hänen olisi pitänyt välittömästi lopettaa tämä
mieletön näytelmä. Yksikään juutalainen ei voinut osallistua tällaiseen
syyllistymättä jumalanpilkkaan.” [Novum]
23. Samassa Herran enkeli löi
Herodesta, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. Madot söivät hänet, ja niin
hän heitti henkensä.
“Josefus sanoo hänen eläneen viisi päivää tämän
jälkeen ja matojen syöneen tänä aikana hänen mätänevää lihaansa. Tämä tapahtui
kohta pääsiäisen jälkeen vuonna 44. Enkelin ei sanota olleen näkyvä, mutta
Herodes sai kokea hänen olevan todellinen. Enkeli kosketti Pietaria, ja tämä
vapautui vankilasta. Enkeli kosketti Herodesta, ja tämä kuoli. Herodekselle
kävi samoin kuin aikoinaan Nebukadnessarille. Kuningas syöstiin alas kaiken
loistonsa keskellä; ylpeys kävi lankeemuksen edellä (ks. Dan 5:18-21).” [Novum]
24. Mutta Jumalan sana sai yhä
vankemman jalansijan ja levisi leviämistään.
“Jumalan sanan menestyminen mainitaan vainoojan synkän
kuoleman vastapainona. "Menestyi (auksanō)", se kasvoi kuin kasvi
(Matt 6:28) tai niin kuin lapsi kasvaa (Luuk 1:80). Toiminta-alue laajeni sitä
mukaa kun opetuslasten määrä lisääntyi. Vaikka uskon vastaanottaneet ihmiset
olivat heikkoja, evankeliumin voima ei siitä vähentynyt.” [Novum]
25. Kun Barnabas ja Saul olivat
toimittaneet avustuksen perille, he lähtivät Jerusalemista paluumatkalle ja
ottivat mukaansa Johanneksen, jota kutsuttiin myös Markukseksi.
“Vastustajat olivat kärsineet tappion. Herodes oli
kuollut, mutta Jumalan sana eli, ja Herran sanansaattajat olivat täydessä toimessa.
Barnabas ja Paavali palasivat nyt Antiokiaan.” [Novum]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti