Apt.4:1-22

”Tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti Hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.” Apt.4:1-22

Pietari ja Johannes Suuren neuvoston edessä

Miten ihmeessä me Jumalaan uskovat ihmiset olemme niin kovapäisiä, ettemme selvässäkään asiassa tahdo nöyrtyä totuuteen? Pelkäämmekö omien kasvojen menettämistä, oman opin kaatumista, vai ylpeytemmekö estää meitä kuuntelemasta ”oppimatonta” – jota Jumala käyttää sanomansa eteenpäin viemiseksi? Toisaalta, voimme nähdä tässä myös sen, että Jumalan totinen sana on tulessa koeteltu. Eivät suuressakaan vallassa olevat ihmiset voineet tuhota evankeliumia ja Jumalan suunnitelmaa pelastaa kansakunnat! Itse asiassa he vain tekivät palveluksen evankeliumille, sillä kaiken vastustuksen jälkeenkin tuo oppi vain voimistui ja levisi laajalle! Tämäkin Raamatun kertomus vain vahvistaa uskoamme elävään ja voimalliseen Jumalaan. Hänen Poikansa, Jeesus Kristus on sittenkin Herra ja Kuningas!

”Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan? Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?” Apt.5:38-39

Apt.4:1-22. Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset

”’Saddukeukset’ olivat yksi sen ajan voimakkaimmista uskonnollisista puolueista. Heillä oli suuri vaikutusvalta temppelipiireissä, koska ylipappi perheineen kuului heihin. Teologisesti he olivat vapaamielisiä eivätkä uskoneet mm. enkeleihin ja muihin henkiolentoihin eivätkä ylösnousemukseen (ks. 23:8). Papit edustivat uskonnollista suvaitsemattomuutta, päällikkö poliittista vastustusta ja saddukeukset järkeilevää epäuskoa.” [Novum]

2. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista.

”Koska saddukeukset kielsivät ylösnousemuksen ja tulevan elämän, apostolit joutuivat välittömästi selkkaukseen heidän kanssaan. Ylösnousemussanoma on kristillisen opin keskeinen asia. Ks. 1 Kor 15:12-19.” [Novum]

3. He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja panivat nämä yöksi vankilaan; oli näet jo ilta.

”Pidättämisen syynä oli evankeliumin julistaminen ja ramman paraneminen.” [Novum]

4. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet heidän puheensa, uskoivat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta.

”Apostolit vangittiin, mutta evankeliumin voittokulku ei pysähtynyt. Monet temppelissä kuunnelleista pelastuivat, ja seurakuntaan liittyi jatkuvasti uusia jäseniä.” [Novum]

5. Seuraavana päivänä kokoontuivat Jerusalemissa juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat ja lainopettajat.

”Kysymyksessä oli Suuren neuvoston, sanhedrinin kokoontuminen. Siihen kuului 70 jäsentä sekä puheenjohtajana toimiva ylimmäinen pappi. "Vanhimmat" olivat sukujen johtomiehiä, "kirjanoppineet" taas asiantuntijoita lain tulkinnassa. Neuvoston fariseukset olivat kirjanoppineita.” [Novum]

6. Ylipappi Hannas oli paikalla, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka olivat ylipapillista sukua. 7. He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?"

”Jos ilmaantui profeetta, oli tutkittava, oliko hän oikea vai väärä, 5.Moos.13:1-5. Jos hänen oppinsa osoittautui oikeaksi, julistaja tai ihmeiden tekijä piti hyväksyä. Kysymys on huomionarvoinen ja osoittaa, miten voimattomia kysyjät olivat. Ihme oli heidän käsityskykynsä ulkopuolella.” [Novum]

8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!

”Pietari puhutteli heitä asiaankuuluvan kunnioittavasti, vaikka tiesi heidän vastustavan voimakkaasti tapahtunutta.” [Novum]

9. Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu,

”Sellainen teko puhui itse puolestaan, eikä sellaisesta ollut tapana vetää oikeuteen. Neuvoston tehtävänä ei ollut hyvien tekojen vaan rikosten tutkiminen.” [Novum]

10. niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. 11. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi.

”’Kulmakivi’ oli porttiholvin ylin kivi, joka piti rakennusta koossa. Hylätty kivi on Jeesus, temppelin hylätty, mutta sittenkin todellinen ylipappi.” [Novum]

12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

”Tässähän ei ollut kyse pelastuksesta vaan parantumisesta. Mutta apostolit eivät milloinkaan tyytyneet vain ulkonaisiin voimatekoihin ja ihmeisiin. Jokainen ihme oli heille kuin saarnateksti tai puheen lähtökohta. Tässä puhutaan siitä pelastuksesta, joka on luvattu Messiaassa ja ainoastaan hänessä. Se on riittävä, eikä toista vaihtoehtoa ole. Pelastus merkitsee vapautusta jostakin ja liittymistä johonkin muuhun. Tässä se merkitsee pelastumista kuoleman vallasta ja siirtymistä elämään Jumalan yhteydessä.” [Novum]

13. Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi,

”Pietari ja Johannes eivät olleet käyneet rabbiinikoulua, mutta heidän Jeesuksen seurassa saamansa koulutus oli antanut heille sekä ymmärrystä että rohkeutta. Heitä arvosteltiin nyt samalla tavalla kuin Jeesusta aikaisemmin (Joh 7:15). "Koulunkäymätön (idiōtes)", merkitsee ensisijaisesti yksityishenkilöä erotukseksi valtion virkamiehestä. Sanaa käytettiin myös oppimattomasta vaille koulutusta jääneestä henkilöstä.” [Novum]

14. ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan.

”Tekstissä sanotaan nimenomaan, että he näkivät miehen "seisovan" apostolien vierellä. Hän oli koko ajan todistaja - puhumatta sanaakaan.” [Novum]

15. He käskivät apostolien poistua istuntosalista ja neuvottelivat keskenään: 16. "Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. 17. Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä enää puhumasta sen miehen nimessä kenellekään." 18. He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä.

”Siitä hetkestä oli evankeliumin julistaminen kiellettyä - sekä julkisissa kokouksissa että kahden kesken. Neuvoston määräyksen rikkomisesta saattoi olla hyvin vakavat seuraukset. Kielto oli ehdoton eikä sitä voinut kiertää millään tavalla. Antaessaan selvän määräyksen neuvoston oli luultavasti pakko käyttää sanaa Jeesus, niin vaikeata kuin se heille olikin.” [Novum]

19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: "Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse.

”Pietari ja Johannes vetosivat välittömästi korkeampaan oikeusasteeseen - Jumalaan. Heidän vastauksensa oli lyhyt mutta täydellinen ja aivan oikea. He käänsivät koko kysymyksen niin, että neuvoston oli pakko itse ratkaista asia.” [Novum]

20. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

”Apostolit eivät epäröineet hetkeäkään eivätkä tarvinneet miettimisaikaa. Neuvosto sai päättää niin kuin halusi. Asia oli ratkaistu edeltäkäsin. Käskyt ja uhkaukset eivät voineet heidän asennettaan muuttaa.” [Novum]

21. Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut.

”Neuvoston jäsenet pelkäsivät yleistä mielipidettä. Tämä pelko näkyi jo silloin, kun he halusivat surmata Jeesuksen (Luuk 22:2). Neuvoston jäsenten laskelmointi ja vilpillisyys on jyrkkänä vastakohtana apostolien täydelliselle avoimuudelle.” [Novum]

22. Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli parannettu, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.

”Tämä tieto korostaa sitä, ettei voinut olla kysymys väärinkäsityksestä. Mies oli ollut rampa »hamasta äitinsä kohdusta» (3:2), ja 40-vuotiaana hän oli täysin toivoton tapaus. Huomautus on lääkäri Luukkaalle tyypillinen (vrt. 9:33; 14:8; Luuk 8:43). Kansa iloitsi ihmeestä, koska se oli tapahtunut juuri tälle miehelle (j. 21).” [Novum]