"Mutta se, joka lujittaa meidät
yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
joka myös on painanut meihin sinettinsä
ja antanut Hengen vakuudeksi meidän
sydämiimme." 2.Kor.1:21-22
Paavali kirjoitti nämä sanat suuren
ahdingon keskellä. Hän kertoi, miten Jumala oli pelastanut heidät suuresta
kuolemanvaarasta ja miten monet ahdistukset olivat koetelleet heitä.
Paavalilla oli kuitenkin jotain, jota
suuresti ihailen. Kaiken kärsimyksen keskellä hän puhuu lohdutuksesta. Kuinka
Jumalan Henki olikaan saanut vallata Paavalin sydämen ylistyksellä ja
kiitoksella! Hän ei taipunut nurjuuteen, vaan tahtoi nähdä jumalisen lohdutuksen,
toivon ja sen täyttymyksen, mikä on Kristuksessa.
Miten me kestäisimme vainoissa ja kuoleman
vaaroissa? Voisimmeko mekin löytää lohdutuksen ja toivon siitä, miten runsaana
kirkkaus tulee osaksemme siinä, missä Kristuksen kanssa kärsiminen? Muistatko, miten
erään kerran Paavali ja Silas ylistivät laulaen Jumalaa vankityrmässä? Siellä
raskaitten kahleiden, kylmän kivilattian ja kirvelevien haavojen keskeltä
kuuluu "kiitos Jeesus"! -
Olisiko minusta siihen?
Miten voisimme iloita kärsimysten keskellä?
Kuinka voisimme virittää ylistyslaulun - silloin, kun kaikki on inhimillisesti
mennyttä ja rikkoontunutta? - Paavalilla oli sydämessään sinetti, joka oli
tietoisuutta jostain, joka on enemmän kuin inhimilliset ajatuksemme. Kun
ajattelen uskoa Jeesukseen ja sen tuomaa kirkkauden toivoa, voin ymmärtää, että
Jumala antoi uuden liiton sinetiksi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Tuo
kallisarvoinen veren sinetti on luja ja pysyvä sinetti. Sitä ei murra synnin ja
kuoleman valta. Se on ylitse kaiken! Se on toivo, joka kestää ikuisesta
ikuiseen! Siksi tämän ajan lyhyt kärsimys ei ole mitään sen kirkkauden
rinnalla, mikä meitä odottaa.
Sitten Paavali puhui Hengen vakuudesta.
Toisaalla hän kirjoittaa, miten Jumala todistaa meissä Henkensä kautta, että
olemme Hänen lapsiaan:
"Henki itse todistaa meidän henkemme
kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme
myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos
kerran yhdessä Hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme." Room.8:16-17
Näitä asioita on hyvä muistaa kärsimysten
ja koettelemusten aikoina. Koko Raamatun opetushan tähtää siihen, että turvautuisimme
ja uskoisimme Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hän on
luvannut pitää meistä huolen ja siksi voimme luottaa Hänen lupauksiinsa. On
totta, että mikään muu ei voisi varjella ja siunata meitä niin kuin Jumala sen
tekee. Hän, joka on varsinkin uskovien vapahtaja, johtaa meidät ahdingosta
vapauteen.
Luimme alussa Jumalasta, joka "on painanut meihin sinettinsä ja
antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." Tästä voimme ymmärtää
myös, että sinetti ja vakuus sydämissämme ei ole meistä itsestään tulevaa,
ponnisteluiden ja ajatusten voimalla syntyvää olotilaa. "Hän antaa" - toistuu usein Raamatun lehdillä. Hän antaa kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen
tarvitaan. Hän puettaa vanhurskauteen, eli pelastukseen ja Hän antaa armon
lunastuksen ja sovituksen kautta. Hän on itse maksanut ylen kalliin hinnan,
että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
(Joh.10:10) On lohdullista tietää ja elää todeksi se tosiasia, että Hän on
elämän antaja, sen ylläpitäjä, sen sisällön tuoja ja Hänessä on myös ainut toivo tulevaisuudesta ja toivosta!
Kun siis saamme Jeesuksessa tämän kaiken,
asettakaamme koko elämämme Hänen varaansa. Hän
on tie, totuus ja elämä - siis kaikki, mitä tarvitsemme! On suurenmoista
nöyrtyä ja tulla Hänen alamaisuuteensa, hyljätä omia mielihaluja ja katsella
Hänen kasvojensa kirkkautta. Mitä enemmän olemme Hänessä, ja mitä enemmän Hän
saa kasvaa meissä, sitä enemmän koemme Paavalin tavoin iloa ja riemua elämämme
keskellä. Opimme näkemään asioita oikeassa valossa ja ennen kaikkea Jumalan
näkökulmasta. – Kyllä Hän luojanamme
täysin tietää, mitä elämäämme tarvitsemme.
"Mutta muistakaa entisiä päiviä,
jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien
katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla
tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne
omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä
on parempi tavara, joka pysyy.
Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te
tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä
luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva
on, eikä viivyttele; mutta Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän
vetäytyy pois, ei Minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä,
jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa
pelastukseksi." Hebr.10:32-39
Poimin Lukemastamme sanat: "teillä on parempi tavara, joka
pysyy." - On lohdullista omistaa sydämessä aarre, jota mikään mahti ei
voi ryöstää sieltä pois. Jeesus sanoi: "Sinä
olet valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta sinulta pois." (Luuk.10:42) -
toisaalla Jeesus opetti aarteesta, jota koi
ja ruoste ei raiskaa. (Matt.6:20) - "Missä
on sydämesi" -ajatus auttaa meitä kiinnittämään katseemme pysyvämpiin
ja kestävämpiin asioihin.
”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on
myös sinun sydämesi.” Matt.6:21
Tämä maailma katoaa ja tuhoutuu, mutta
uskovat saavat nostaa katseensa, sillä meitä odottaa kirkkauden toivo! - "Älkää siis heittäkö pois uskallustanne,
jonka palkka on suuri"!
”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan
Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja
herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Ef.4:30-32
Pyhä Henki on siis annettu sinetiksi
sydämiimme Jeesuksen tuomasta pelastuksesta. Jeesuksen sovitustyön kautta
meillä on oikeus tulla Jumalan lapsiksi ja lupauksen mukaan Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä
anovat. (Luuk.11:13)
”Koskeeko sitten tämä autuaaksi
ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". Kuinka se
sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai
ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. Ja hän
sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden
sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä
tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että
vanhurskaus heillekin luettaisiin.” Room.4:9-11
Tässä puhuttiin "uskonvanhurskauden sinetistä," joka luettiin
Aabrahamille pelastukseksi. On ilo
tietää, että sydämen usko Jeesukseen on se sinetti, jonka
Pyhä Henki vahvistaa meissä. Ei siis ulkoiset teot, ympärileikkaukset, kasteet,
(Gal.3:26-27) sakramentit yms. ole
pelastuksen ytimessä, vaan sydämen usko
Herraan Jeesukseen Kristukseen! Vaikka uskonvaellukseen sitten kuuluvatkin
kuuliaisuuden askeleet, ne ovat kuitenkin vain vaatteita, jotka puetaan
uskolle.
Uskonnolliset rituaalit ovatkin kuin esille laitettuja vaatteita, kauniita
kyllä katsella, mutta taistelun ja kilvoituksen päivänä pelkät vaatteet ja
kulissit eivät riitä. Tarvitaan
ruumis, eli sisältö vaatteisiin.
Tarvitaan uskonelämä, joka on
syntynyt Jumalan Pojan sanoista.
”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room.10:17
Sinetti ja vakuus sydämissämme on se
kokonaisuus, minkä Jumalan tunteminen ja usko Jeesukseen tuo sydämiimme. Jumala
kyllä osoittaa ja vahvistaa sitä uskoa ja tietoisuutta, että olemme Hänen
lapsiaan. Yksi lohdullisia ja rohkaisevia asioita on kokea ihmeellinen johdatus
elämän asioiden keskellä, joka vahvistaa ja kertoo meille Jumalan lapseuden
asemaa.
"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki
kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." Room.8:14.
Halutessamme todistuksen siitä, että olemme
Hänen lapsiaan, voimme rukoillen pyytää johdatusta matkamme varrella. Onhan
lupaus myös siitä, että kulkiessamme
rukoillen, Hän johtaa meitä. (Jer.31:9) - Johdatuksen ja ihmeellisen
Jumalan avun kohtaaminen elämän keskellä, rohkaisee ja kasvattaa uskoa ja
luottamusta. Tässä uskossa on hyvä ojentautua kuuliaisuutta kohti, luottaen yhä
enemmän huolenpitoon, minkä Hän on luvannut.
~ Kiitos
Jeesus, että Sinä olet
pelastajani
ja lunastajani!
Kiitos
syntien anteeksiannosta
ja
suuresta armostasi!
Jeesus,
puhdista sydämeni, anna
Pyhän Hengen täyttää minut!
Johdata
tänään askeleitani!
Auta
minua, niin olen autettu.
Paranna
minut, niin olen parannettu!
Kiitos
Jeesus, että elämäni saa olla
Sinun
käsissäsi ja Sinä pidät
minusta
huolen. ~
-
Aamen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti