Millainen Jumala sydämessäsi on? Tunnetko
Hänet ja tiedätkö mitä Jumala - taivaan ja maan Luoja - todellisuudessa on? –
Näyttää siltä, että muovaamme usein mielemme maailmassa oman mieleisen Jumalan,
jota sitten rakastamme ja palvomme. Saatamme määritellä ominaisuuksia ja
kuvitelmia, millainen Jumala on, ja toisinaan selitämme myös toinen
toisillemmekin näitä ”uskomuksia.”
Viime vuosina olen kohdannut ihmisten jumalia, joista toiset ovat
läpeensä ja pelkästään armoa, toisen jumala ei voisi koskaan satuttaa ja jonkun
jumala vaatii jatkuvaa ja piinallista yhteyden pitoa, yrittämistä,
pinnistämistä ja ponnisteluja. Joidenkin Jumala näyttäisi olevan
seurakuntakulttuuri, kokoukset, ulkoiset puitteet ja osallistumiset.
Muistanet, miten Raamatun sana kieltää
tekemästä minkäänlaista jumalankuvaa, jota sitten palvoisi jumalana. (2.Moos.20:4)
On hämmentävää, miten lähellä meitä jokaista on unohtaa elävän Jumalan
tunteminen ja lähdemme vaeltamaan oman mielemme ja halujemme mukaan - palvellen
usein ja ennemmin omia mielihaluja ja himojamme. Saatamme jopa kuvitella, että
oma järkimaailmamme tai tunteemme on Jumalan tahto. Toisinaan ihminen omassa
tyhmyydessään saattaa luulla, että kaikki ihmiset ja Jumalakin elää jonkin
ihmisen oman pään ajatuksien kautta! Sellainen on ihmeellistä ja omahyväistä
ylpeyttä!
Eräänä päivänä israelilaiset elivät
samanlaista odotuksen aikaa, kuin me tämän päivän kristityt odottaessamme
Herraamme Jeesusta Kristusta takaisin palaavaksi maanpäälle. Israelilaiset
olivat Hoorebin juurella - vuoren, joka oli Jumalan kohtaamisen vuori. Mooses -
tuon kansan johtaja oli mennyt vuorelle kohtaamaan elävää ja totista Jumalaa -
joka antoi hänelle myös ne kymmenen käskyn taulut, joiden sisältö on
kantautunut vuosituhansien takaa myös meille tärkeiksi elämänohjeiksi.
Mooseksen viipyessä vuorella, kansa, joka tiesi Mooseksen vanhaksi mieheksi,
alkoi epäillä. Heidät valtasi inhimilliset ajatukset siitä, että Mooses ei
tulisikaan takaisin. "Ehkä hän oli
kuollut."
Israelilaisten usko nojasi kansan
johtajaan, eli hyvin inhimillisiin perusteisiin. Tämä osoittautui
kestämättömäksi juuri sillä hetkellä, kun luottamusta olisi kipeinten
tarvinnut. Jos he olisivat uskoneet Jumalaan, he olisivat luottaneet siihen,
ettei Jumala jättäisi heitä ilman vastausta - niin kuin ei jättänytkään.
Mooseksen tultua alas vuorelta, häntä kohtasi sydäntäraastava näky. Kansakunta
oli koonnut ison määrän kultaisia koruja, valanut niistä kultaisen vasikan,
jota he nyt ryhtyisivät palvomaan.
Odottaessamme Herramme paluuta, saatamme
huomata korumme ja rikkautemme. Saatamme kiinnittää katseemme aineelliseen ja
onnistumisiimme tehden niistä jumalkuvia palvottaviksemme. Olkoon se sitten
näkyvää, tai näkymätöntä, sen ei pitäisi tulla esteeksi todellisen Jumalan
tuntemiselle. Jumala nimittäin tahtoo, että oppisimme tuntemaan Hänet itsensä.
"Sillä laupeutta Minä haluan enkä
uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." Hoos.6:6
Eläessämme uudentestamentin aikakautta,
voimme huomata, ettei Raamatun opetus poikkea tästä ajatuksesta. Paavali jatkoi
samoilla linjoilla tietäen, että ainut ihmistä ja koko ihmiskuntaa auttava
tekijä on Jumalan tunteminen.
"Ja Paavali asui omassa
vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen
tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen
Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä." Apt.28:29-30
Paavalille oli äärimmäisen tärkeää, että
seurakunta pysyy uskon ytimessä, Jeesuksessa
Kristuksessa. Niin hän usein kehotti seurakuntaa ja opettajia kiinnittämään
katsetta uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan, Jeesukseen
Kristukseen:
"Me hajotamme maahan järjen
päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan,
ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2.Kor.10:5
Paavalin oma usko oli myös kohdentunut
Kristukseen miltei radikaalilla tavalla. Hänhän oli aikansa miltei
koulutetuimpia juutalaisuuden ja jumalisuuden opin tuntijoita. Hän, fariseus - oli
lukenut ja tiesi kaikki vanhantestamentin säädökset, mutta kohdatessaan
Jeesuksen Kristuksen tuntemuksen, katsopa hänen mietteitään Jeesuksen läsnäolossa:
"Mutta mikä minulle oli voitto, sen
minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki
tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen
rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja
omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee
Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä
osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman
kautta." Fil.3:7-10
"Älä
tee mitään jumalankuvaa" - sisältää myös viestin siitä, ettei
meidän tulisi kehittää edes mielikuvaa, joka olisi vain meidän oman päämme
tuotoksia. Ei turhaan Raamattu kehota meitä tutkimaan uskomme laatua, sillä
emme kestä koetusta, mikäli uskomme ei ole aitoa uskoa Jumalan Poikaan,
Jeesukseen Kristukseen.
"Sillä vaikka Hänet
ristiinnaulittiin, kun Hän oli heikko, elää Hän kuitenkin Jumalan voimasta;
olemmehan mekin Hänessä heikot, mutta me elämme Hänen kanssaan Jumalan voimasta
teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai
ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä
koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka
eivät koetusta kestä." 2.Kor.13:4-6
Taas toisaalla myös psalmin kirjoittaja
rukoilee Jumalan edessä sanoja, joita tahdon usein käyttää omassa
rukouksessani, sillä tiedän, että Jumala ainoastaan voi vaikuttaa minussa Pyhän
Hengen kautta aitoa ja oikeaa uskoa:
"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun
sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni
on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps.139:23-24
Jeesus opetti myös, millä asenteella
pääsemme vanhurskautukseen, eli kohti Jumalan tuntemusta. Nuo kaksi ihmistä
rukoilivat, mutta toinen omisti hyvin nöyrän ja myös itsensä tuntevan mielen.
Ehkä hän oli ymmärtänyt, mitä hän on ihmisenä Jumalansa edessä:
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön
rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili
itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niin kuin muut
ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo
publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista
tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa
silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle
syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana
kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka
itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk.18:10-14
Joskus onkin niin, että tietyt sanat
toimivat ikään kuin avaimena jumalisuuden sisälle pääsyyn. Usein saamme lukea
pelastuneiden ihmisten kysymyksiä, kuten: "mitä
minun pitää tekemän," ja "kuinka voisin ymmärtää"? ja "auta
minua epäuskossani." Tällaiset asenteet johtavat juuri oikeaan
asenteeseen, kohdataksemme Jumalan armoa elämämme keskellä. Jumalahan laittoi
yhdeksi vaatimukseksi nöyryyden saadaksemme osaksemme armon.
"Pilkkaajille Hänkin on pilkallinen,
mutta nöyrille Hän antaa armon." Snl.3:34
Tämä armon ominaisuus onkin ainoa tekijä
Jumalassa, joka pelastaa meidät. On ymmärrettävä, että tekomme, olemisemme ja
omat ajatuksemme ei voi pelastaa ketään.
"Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa
Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me
niissä vaeltaisimme." Ef.2:8-10
Samantapaista nöyryyttä voimme havaita, kun
Paavali opetti Jumalan kirkkauden tuntemisesta, että Jumala on antanut sen
meihin - heikkoihin saviastioihin. Kysymys ei siis ole ihmisestä, joka tekee ja
toimii, vaan Jumalasta, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, johon uskomme
perustuu.
"Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että
Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka
sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että
Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen
kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 2.Kor.4:5-7
Raamattu opettaa selkeällä tapaa millainen
Jumala on. Siksi Hänen sanaansa kannattaa lukea ja antaa sen ohjata
käsitystämme Jumalasta. Voimme nähdä toisinaan, miten Jumala oli kiivas
uppiniskaista kansaansa kohtaan, samoin kuin monia Israelin vihollisiakin
kohtaan. Niin usein ihminen on suututtanut Jumalan jumalattomuudellaan ja
rakastaessaan pahuutta.
"Ja niin kuin heille ei kelvannut
pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala
hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä
kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat
korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia,
ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla
ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat
Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat
kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat
hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." Room.1:28-32
Jumalan tuntemiseen pääseminen on siis
ensisijaisen tärkeää oman ja myös toisten ihmisten pelastumisen tähden. Emmehän
tahtoisi tulla Jumalan hylkäämiksi siksi, ettei meidän kelpaa pitää kiinni
Hänen tuntemisestaan?
Minua ilahduttaa suuresti Jumalassa se
piirre, että kuitenkin lopulta Hän ennalleen asettaa kaikki - olemaan juuri
niin kuin pitääkin. Hän on tehnyt ihmisen kanssa liiton ja Hän tulee
uudistamaan sen! Tulee päivä tässä maailmassa, jona kaikki ihmiset -
pienimmästä suurimpaan - tuntevat Herran!
Voi, kuinka odotankaan tämän maailman pahuuden päättymistä ja sitä hetkeä,
jolloin Jumalan kirkkaus ja voima saa vallita koko maailmaa!
"Sillä jos ensimmäinen liitto olisi
ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä Hän sanoo:
"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Minä teen Israelin heimon ja
Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka Minä tein
heidän isäinsä kanssa silloin, kun Minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät
pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en
minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka Minä teen
Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini
heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin Minä olen heidän
Jumalansa, ja he ovat Minun kansani. Ja silloin ei enää kukaan opeta
kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki,
pienimmästä suurimpaan, tuntevat Minut. Sillä Minä annan anteeksi heidän
vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr.8:7-12
Näitä pimeyden vuosia eläessä, toisinaan
tuntuu, että ainoa ilo on todella Herran tunteminen, Hänen läsnäolonsa ja Pyhän
Hengen täyteys. Maailman pahuus vyöryy joka paikkaan, ja sen tuomat seuraukset
ovat nähtävissä kaikkialla. On kuitenkin valloittavaa tuntea Hänet, johon
saamme joka hetki nostaa katseemme. Hän on tulevaisuuden ja toivon tuoja! Kun kaikki horjuu ja maahan sortuu, niin
sana Herran kestää ikuisesti! Hän on kanssamme loppuun saakka!
Tahtoisitko sinä tulla täytetyksi Jumalan
Hengellä? Tiesitkö, että juuri se tuo elämäsi keskelle kaipaamasi täyttymyksen
ja tyydytyksen? Sinulla on lupa rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä Jumalalta.
Jeesus itse on luvannut, että "paljoa
ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat”! (Luuk.11:13) Tämä voitelu ja voima
johtaa sinut koko totuuteen ja Pyhän Hengen valtaamana saat omistaa rauhan,
joka varjelee sinut Jeesuksessa Kristuksessa! (Fil.4:7, 2.Tess.3:3)
Pyhän Hengen täyteyteen pääsemiseen sinun
tulee tunnustaa sydämessäsi täysi Jeesuksen Herraus. Raamattu nimittäin opettaa
pääsyn Pyhään Henkeen tunnustamalla, että Jeesus on Herra!
"Sen tähden minä teen teille
tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus
olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon
Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1.Kor.12:3
Tämä toimii siis Jumalan antamana avaimena
Pyhän Hengen osallisuuteen pääsemisessä. Uskosi kohde tulee siis olla Jeesus
Kristus, Jumalan Poika, ja sinun tulee tunnustaa, että Hän on Herra! Tuon Pyhän Hengen virvoittavan vaikutuksen
alaisuudessa saat anoa viisautta, pyytää silmävoidetta, kuulevia korvia ja
ymmärtäväistä sydäntä - Häneltä, joka on sinun Luojasi. Tahtoisithan sinäkin
syventää Jumalan tuntemustasi?
"Sillä Jumala on sulkenut kaikki
tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja
viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja
käsittämättömät Hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on
ollut Hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut Hänelle jotakin, joka
olisi tälle korvattava? Sillä Hänestä ja Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki;
Hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen." Room.11:32-36
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti