keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Palstateksti - 390 13.5.2015


Jumalan tahto on aina ollut se, että ihminen saisi elää vapaata ja onnellista elämää. Jostain syystä - niin kuin Raamatunkin päivinä - joillekin ihmisille tulee voimallinen tarve kyykyttää toisia ihmisiä itse keksityillä säännöillä. Tällaisista Jeesus opetti, ettei meidän tule vaeltaa heidän näyttämän esimerkin mukaan.

"He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,  ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'." Matt.23:4-7

Kuinka lähellä tällainen farisealaisuus onkaan myös meitä! Juuri sen tähden nämä kirjoitukset ovat kirjoitetut, että me niistä havaittaisiin oikea ja väärä vanhurskaus - ja myös oikea ja väärä suhtautuminen lähimmäisiimme.

Hurskauden täyttämisen ulottuvuudet onkin selvennettävä itselle siinä, että pyrkiessämme vanhurskauteen teoillamme ja asenteillamme, erehdymme ja vain sotkemme asioita. Ihmismieli ei kykene jäljittelemään jumalisuuden voimaa ja siksi hurskautemme olisi vain ulkoista - toisille esittämistä. Tämä omahyväisyys ja itseriittoisuus ei ole Jumalan tahto ihmisten kesken. Sen sijaan Raamatun Sana opettaa, että Hän itse pukee yllemme vanhurskauden viitan! Hän - Jumala - siis vanhurskauttaa meidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen iankaikkisen lunastuksen ja sovituksen kautta. Minun vanhurskauteni lepää siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani, ei erinomaisessa vaelluksessani - jossa kyllä voi näkyä viitteitä Jeesuksen tuomasta vanhurskaudesta.

”Minä iloitsen suuresti Herrassa, sieluni riemuitsee Jumalassani. Hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka kantaa päässään seppelettä, kuin morsian, joka on koruillaan kaunistettu.” Jes.61:10[*JKR]

Jumala on kutsunut meidät julistamaan vangituille vapautusta - ei sitomaan raskaasti kannettavia taakkoja! On ymmärrettävä, että Jumala tahtoo vapauttaa ihmisen synnin kahleista, lain orjuudesta ja ihmispelosta. Siksi Paavali opettaa, ”älkää antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen”! (Gal.5:1) - Niin helposti ajaudumme suorittamaan mitä merkillisimpiä rituaaleja, kokouskulttuureja, katumusharjoituksia ja monia pakotteita, jotka eivät liity millään tavoin Jumalan armahtavaiseen laupeuteen ja Hänen vaikuttamaansa elämään. ”Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”! (Joh.10:10) Älä anna toisten riistää vapauttasi elää todeksi Jumalan lasten iloa ja riemua!

”Luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” Room.8:21

Raamatun sana opettaa selkeästi Jeesuksen sanoin, millaisia olivat tuon ajan fariseukset. Hän sanoikin: "Kavahtakaa fariseusten oppia"! (Matt.16:11) Haluankin meidän tutkivan, miten paljon meissä itsessämme on farisealaisia ajattelumalleja. Älkäämme kootko toinen toistemme päälle raskaasti kannettavia taakkoja - sellaisia, joita itse emme tahtoisi edes sormellamme koskettaa!

”Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion." Luuk.20:46-47

Sitten Jeesus jatkaa opetusta ulkokultaisuudesta ja ihmismielen palveluksen tuloksesta. Tästä erityisesti näemme, mitä eroa on Jumalan aidolla tuntemisella ja ihmiskeskeisillä toimintatavoilla:

"Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'! Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää? Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'! Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."  Matt.23:13-38

Emmehän me tahtoisi olla niitä, joista Jeesus sanoisi - "voi teitä"! - Jeesuksen sanat fariseuksia kohtaan kuulostavat kovin ankarilta, mutta tuon pirullisen asenteensa ja suhtautumisiensa toisia kohtaan - vuoksi he ansaitsivat jokaisen Jeesuksen sanan. Miten järkyttävää toimintaa fariseuksilla olikaan, eivätkä he edes ymmärtäneet katsoa sen verran jälkeensä, että olisivat siitä huomanneet oman vääryytensä. Valitettavasti tänäänkin saamme toisinaan havaita ihmisiä, jotka ovat täysin sokeita omille teoilleen ja sanoilleen. Heidän elämänasenteensa musertaa toisia ihmisiä täysin riekaleiksi ja silti he vain porskuttavat täysillä eteenpäin.

Mitä siis voimme tehdä, ettemme olisi kuin tuon ajan fariseukset? Ensimmäinen asia on nöyrtyminen Jumalan edessä - sen tunnustaminen, että tarvitsee viisautta ja näkökykyä näillä alueilla. Rukoillessamme viisautta, varmasti sitä saamme ja Jumala ohjaa nöyrtyvän ihmisen oikealle tielle. (Jaak.1:5) Myös alati valvominen ja asioiden tutkistelu osaltaan avaavat ymmärrystä, millainen sydämen tila on, ja mitä voisi korjata parannusta tehden.

”Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon Minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Luuk.13:3-5

Juuri parannuksen tekeminen on hyvää vaellusta ja olemista aina valmiina hyviä töitä varten. Vaikka väillä hyvillä teoillakaan emme osta pelastusta, tai vanhurskaampaa asemaa Jumalamme edessä, se kuitenkin kuuluu velvollisuutena Herraan uskoville ihmisille. Meidän tulee valvoa - sen uskon ja armon määrän mukaan, mitä Herra on meille suonut. Uskoessamme Jumalaan, turvautuessamme Häneen ja eläessämme elämäämme Hänen varassaan, Hän kyllä auttaa meitä elämään vanhurskaudessa evankeliumin arvon mukaisesti. (Fil.1:27) Siinä kykenemme rakastamaan toinen toistamme, voimme julistaa vapautuksen sanomaa raskaitten kuormien sijaan, ja voimme välittää ympäristöömme aitoa ja jumalista rakkautta - kaikille luoduille.


http://51.fi/PasinPalstat-2015


Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)