Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät
Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat kaiken kansan ja
kävivät häneen käsiksi ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä
on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja
lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin
ja saastuttanut tämän pyhän paikan." Sillä he olivat ennen nähneet
efesolaisen Trofimuksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali
oli tuonut hänet pyhäkköön.
Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon; ja he
ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit
suljettiin. Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö
sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa. Tämä otti heti paikalla mukaansa
sotilaita ja sadanpäämiehiä ja riensi alas heidän luoksensa.
Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä
Paavalia. Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski sitoa
hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt. Mutta
kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska hän melun tähden ei
voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä hänet kasarmiin.
Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä
kansan väkivallan tähden; sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi:
"Vie pois hänet!" Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle
kasarmiin, sanoi hän päällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle
jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö sitten
olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä
ja vei heidät erämaahan?" Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen
mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli
minun puhua kansalle".
Ja kun hän sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, viittasi
kädellään kansalle; ja kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, puhui hän heille
hebreankielellä ja sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt
teille puolustuksekseni puhun". Kun he kuulivat hänen puhuvan heille
hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus.
Ja hän sanoi: "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian
Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa
opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta,
niin kuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina
kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niin
kuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain
heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni
nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa,
että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun
ympärilläni; ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul,
Saul, miksi vainoat minua?' Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän
sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat'. Ja minun
seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle
puhui.
Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi
minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä
sinulle on tehtäväksi asetettu'. Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin
näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin
Damaskoon.
Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki
siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli minun tyköni, astui eteeni ja
sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja sillä hetkellä minä sain
näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut
sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen
suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten
edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet?
Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois
syntisi.'
Paavalin todistus kaikelle kansalle syntyi vakavan koettelemuksen keskellä. Juutalaiset kiihottivat kansaa Paavalia vastaan syyttäen häntä; "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan."
– He olivat täysin sokeita evankeliumille
ja Jumalan tahdolle. He näkivät vaan oman lakinsa ja sen kiihkomielisen
täyttämisen. Pelkästään omien luulojensa perusteella he saivat koko kansan miltei
hysteeriseksi ja puhkumaan vihaa Paavalia kohtaan. Hehän olivat nähneet erään
efesolaisen miehen Paavalin seurassa kaupungilla ja luulivat nyt, että Paavali
oli tuonut hänet pyhäkköön, johon pakanoiden ei ollut lupa tulla.
Niin he raastoivat julmasti Paavalin ulos
pyhäköstä tahtoen tappaa hänet. Ajattelepa, millaista kiihkoa ja lahkohenkeä
juutalaisilla oli. He olivat valmiita tappamaan toisen ihmisen - jopa ilman
oikeudenkäyntiä pelkästään omien luulojensa perusteella. Uskonnollinen ihminen onkin pahin peto tässä maailmassa. Hän
ammentaa pahuuteensa voiman käyttäen hyväkseen jumalisia ja pyhiä asioita –
yleensä saavuttaakseen vain inhimilliset päämääränsä. Ajattele, että koko
Jerusalem oli kuohuksissaan vain yhden miehen paikalle saapumisesta! – Mutta
siinä olikin kyse vallasta ja taisteluista, jotka käydään aivan eri
ulottuvuuksissa. Paholainen tiesi kyllä, millä asialla Hengellä täytetty
Paavali oli ja siksi tapahtui tämä ”riivaantuminen.”
Eihän Paavalilla ollut muuta mielessä, kuin julistaa evankeliumia Jeesuksesta
Kristuksesta.
Hyväksi onneksi joukko sadanpäämiehiä tuli
paikalle, ennenkö he olisivat ehtineet surmata Paavalia. He ottivat hänet,
sitoivat kahleisiin ja veivät kasarmille. Siinä vaiheessa Paavali oli jo hakattu
niin huonoon kuntoon, että sotilaiden täytyi kantaa häntä. Kuitenkin Paavali
näki tilaisuutensa koittaneen, ja niin hän pyysikin lupaa sanoa kansalle
muutaman sanan. Ajattele, miten pahan juonittelut saivat nenilleen, kun Paavali
käänsi yhtäkkiä tilanteen herätyskokoukseksi! – Hän aloittaa ihmeellisillä
sanoilla, rakkaudellisilla ja hyväntahtoisilla, sanoen:
"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa,
mitä minä nyt teille puhun".
Ajattele, että hän kutsuu veljikseen
tappajiaan aloittaessaan puolustuspuheensa. Vain Pyhä Henki antaa tällaisen
voiman ja tyyneyden hetkessä, jolloin on pahoin hakattuna ja henkisestikin
lynkattuna. Paavali kertoo avoimesti kansalle oman taustansa, kuinka hänet on
tarkoin kasvatettu ja koulutettu noudattamaan isiensä lakia. Hän kertoo, kuinka
hän aivan samoin kiivaili Jumalan puolesta, vainoten kristittyjä aina kuolemaan
saakka.
Sitten Paavali kertoo, kuinka hän olis
saanut myös suosituskirjeen Ylimmäiseltä papilta mennä myös Damaskokseen ja
toimittaa siellä olevia kristittyjä vankeuteen. Hän kertoo, miten matkalla
sinne tapahtuu jotain kerta kaikkiaan mullistavaa ja yliluonnollista. Jumala
astui Paavalin elämään konkreettisella tavalla ja se hetki muutti kaiken, mitä Paavali
oli siihen mennessä oppinut tai sisäistänyt. Myöhemmin hän toteaakin mahtavasta
taustastaan ja oppineisuudestaan, että hän
lukee sen kaiken roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla. (Fil.3:8) – Tässä
onkin ajatusta tämänkin päivän ylpeille ja uskonnollisille ihmisille. Tekemiset
ilman Jeesuksen läsnäoloa ovat täysin turhia ja roskaksi luettavan arvoisia!
Paavali kertoo, kuinka hän matkalla Damaskokseen - keskipäivällä näki taivaalta leimahtavan valon. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen;
'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'
Tämä ÄÄNI sai Paavalin havahtumaan oikeiden
kysymysten äärelle: ”Kuka olet, herra”?
– ja ”Mitä minun pitää tekemän”?
Jeesus puhui tässä ilmestyksessä Paavalille
ja antoi myös neuvot, miten tästä eteenpäin:
”Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota
sinä vainoat.” … Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä
sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'.
Lisäksi Paavali tuli näkemättömäksi tuon
kirkkaan valon vaikutuksesta ja hänet jouduttiin taluttamaan Damaskokseen.
Siellä hän kohtasikin Ananias-nimisen, hurskaan ja lakia noudattavan miehen - niin
kuin Herra oli hänelle ilmoittanut. – Tuo Jumalan armoittama mies astui
Paavalin eteen sanoen;
'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen'.
Ja heti Paavali näki jälleen. Ananias
kertoi Paavalille, miten Jumala oli valinnut juuri hänet työhönsä ja tänä
päivänä näemme, miten paljon Paavalin kirjeet myöhemmin ovat lohduttaneet ja
rakentaneet seurakuntia ympäri maailman ja ajasta aikaan!
”Sinä olet oleva Hänen todistajansa
kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.”
Paavalin uskoon tuleminen tapahtui siis
näin ja Ananias kehottaa vielä Paavalia;
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda
avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Tämän kaiken siis Paavali sai kertoa
suurelle väkijoukolle – heidän itsensä järjestämässään tilaisuudessa! Jälleen
kerran näemme, että pahankin on palveltava hyviä tarkoituksia, silloin, kun
Jumala ohjaa tilanteita!
Kaiken kärsimyksen ja koettelemusten
keskellä Paavali osasi siis hyödyntää tilanteita evankeliumin sanalle ja kaikki
tulivat tietämään, kuinka Jeesus muutti hänen elämänsä kertaheitolla! – Onkin
hyvä miettiä, voisimmeko mekin hyödyntää eri tilanteita elämässämme Paavalin
tavoin – kertoaksemme, kuinka olemme saaneet kohdata Jeesuksen Kristuksen.
Niissä tilanteissa ei auta hurskastelut ja uskonnolliset rituaalit. On
kerrottava todellisuudesta, joka muutti elämän ja sai havahtumaan, että Jeesus
on ainut pelastuksen tuoja. Hän on kaiken täyttänyt puolestamme ja siksi saamme
asettaa elämämme Hänen varaansa. Hänen armonsa turvin saamme tehdä parannusta
ja vaeltaa uskovaisen tietä nöyrin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti