Matt.27:57-66

”Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.” Matt.27:57-66

Jeesuksen hautaaminen

Jeesuksen hautaamista seurasivat muutamat henkilöt. Ihailen naisten rohkeutta Jumalan Pojan äärellä – samalla hetkellä kun opetuslapset olivat jo palaamassa entiseen ammattiinsa kalastajina. Kaikki olivat peloissaan, sillä merkkejä oli tapahtunut, joka vahvisti Herraan uskovien luottamusta Jumalaan, mutta taas toisaalta vainon kohteeksi joutuminen olisi todennäköistä – tappoivathan he Jeesuksenkin.

Saatamme rakentaa inhimillisiä rakenteita, estääksemme Jumalan toiminnat, mutta ne ovat jo edeltä käsin tuhoon tuomitut. Jumalan tahto tulee tapahtumaan, eivätkä siinä sinetöimiset ja vartijasotilaat mitään auta. Ihmisen Pojalla ei ollut, mihin laskea päänsä. ”Hänellä ei ollut omaa hautaa. Hän kantoi toisten synnit ja kuoli toisten puolesta, ja toisen hautaan hänet laskettiin”!

Matt.27:57-66. Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

”Joosef ei ollut osallistunut muiden neuvoston jäsenten päätökseen, Luuk 23:50-51. Joh.19:38:ssa sanotaan, että hän ei juutalaisten pelosta ollut aiemmin uskaltanut julkisesti tunnustautua Jeesuksen opetuslapseksi.” [Novum]

58. Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle.

”Roomalaisilla oli tapana jättää rikolliset useiksi päiviksi riippumaan ristille villieläinten ja petolintujen saaliiksi. Juutalaisten laki kielsi tämän, 5.Moos.21:22-23. Nyt oltiin erityisen tarkkoja, koska oli edessä suuri juhlapäivä. Joosefin rohkeuteen oli kenties vaikuttanut se, että Jeesuksen kuolemaa seurasivat ilmeiset ihmeet, mikä vastasi profeettojen ja Jeesuksen omia ennustuksia - sillä rohkeutta hän todella tarvitsi uskaltaessaan toimia tällä tavalla.” [Novum]

59. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen

”Joosefin teko oli uhrautuva, jolla hän saattoi itsensä seremoniallisesti saastaiseksi seitsemän päivän ajaksi. Hän ei nyt saanut osallistua pääsiäisen viettoon, mutta rakkaus Jeesukseen voitti kaiken tämän.”  [Novum]

60. ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.

”Jeesuksella ei ollut omaa hautaa. Hän kantoi toisten synnit ja kuoli toisten puolesta, ja toisen hautaan hänet laskettiin.” [Novum]

61. Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä.

”Nämä hurskaat naiset eivät voineet poistua paikalta, jonne Jeesus oli haudattu. He olivat viimeisiä, jotka jättivät hänet hänen kuolemansa jälkeen, ja ensimmäiset, jotka saivat nähdä hänet ylösnousseena.” [Novum]

62. Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. 63. He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.'

”Vastustajat muistivat Jeesuksen ennustukset paremmin kuin hänen omat opetuslapsensa. He olivat joko kuulleet ne itse tai ymmärtäneet, että se kuului hänen oppiinsa.” [Novum]

64. Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi." 65. Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte." 66. He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.