Apt.5:21-42

“Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan”? Apt.5:21-42

Apostolit Suuren neuvoston edessä

Toisinaan väärässä oleva ihminen saattaa sanoa oikeita sanoja, vaikka hän ei itse niitä noudattaisikaan. Näin kävi, kun Gamaliel-niminen lainopettaja puuttui kuulusteluun apostoleja vastaan. Hän kyllä selvitti viisaasti, miten Jumalan tahto toteutuu ja ihmisistä olevat hankkeet kukistuvat itsestään, mutta hän ei puolustanut apostoleja antautuen itse uskolle Herraan Jeesukseen. Ihminen on joko rakentaja tai hajottaja. Luulemme voivan olla neutraaleja, mutta valinta Jumalan edessä on mustavalkoinen! Joko hyväksyt Jumalan tahdon auktoriteetiksi, tai palvot omaa mieltäsi ja etujasi. Ylipapeille ja kirjanoppineille oma asema ja kansan suosio olivat Jumalan tahtoa tärkeämpiä. – Miten on meidän kohdallamme? Seuraammeko Herraa yli omien mielipiteidemme ja ymmärryksemme, vai pyrimmekö selittelemään Jumalaa ja Hänen tekojaan meille itsellemme suotuisiksi?

Apt.5:21-42. Ylipappi ja hänen lähimmät miehensä kutsuivat heti aamulla koolle Suuren neuvoston, kaikki Israelin kansan vanhimmat, ja lähettivät noutamaan apostoleja vankilasta. 22. Sinne tultuaan palvelijat eivät kuitenkaan löytäneet heitä. He palasivat ja kertoivat: 23. "Me näimme omin silmin, että vankila oli tarkoin lukittu ja vartijat seisoivat ovilla, mutta kun avasimme oven, emme löytäneet sieltä ketään."

“Mikään ei näyttänyt epätavalliselta heidän tullessaan vankilaan. Kaikki oli aivan samannäköistä kuin heidän sieltä lähtiessään. Sisällä ei kuitenkaan ollut ainuttakaan vankia. Kaikki kaksitoista olivat kadonneet - lukittujen ovien läpi! Kukaan ei voinut syyttää vartijoita, sillä he seisoivat paikoillaan.” [Novum]

24. Tämän kuultuaan temppelivartioston päällikkö ja ylipapit olivat ymmällä eivätkä voineet käsittää, mitä oikein oli tapahtunut. 25. Silloin tuli joku sanomaan: "Ne miehet, jotka te panitte vankilaan, ovat täällä temppelissä ja opettavat kansaa."

“Apostolit olivat tavanomaisella paikallaan ja tekivät sitä mitä yleensäkin - julistivat sanaa.” [Novum]

26. Vartioston päällikkö lähti miehineen noutamaan apostoleita ja toi heidät paikalle. Väkivaltaa he eivät käyttäneet, sillä he pelkäsivät, että kansa voisi kivittää heidät.

27. Apostolit tuotiin neuvoston eteen, ja ylipappi alkoi kuulustella heitä.

28. Hän sanoi: "Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme."

“Ylipappi vältti tahallaan Jeesuksen nimen mainitsemista. Hän puhui’tästä nimestä’ ja’tuosta miehestä’. Pietari sen sijaan ei arastellut Jeesuksen nimeä. He tahtoivat "saattaa tuon miehen veren" neuvoston jäsenten päälle. Itse Suuri neuvosto pelkäsi kansaa tällaisessa asiassa. Se todistaa, että kristinusko levisi todella voimakkaasti Jerusalemissa.” [Novum]

29. Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

“Seurakunta noudattaa kyllä inhimillisiä lakeja, mutta ainoastaan tiettyyn rajaan saakka. Kun joudutaan ristiriitaan Jumalan lain kanssa, ei ole vaihtoehtoja. Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. Seurakunta ei ole ainoastaan inhimillisten lakien vaan myös jumalallisen esivallan ja lain alainen.” [Novum]

30. Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte. 31. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Israelin kääntymykseen ja antaakseen sille synnit anteeksi.

“Jeesus on kaiken lähde, alku, johtaja. Sanat "Päämies ja Vapahtaja" ilmaisevat, kuka Jeesus on. Parannus, kääntyminen pois synnistä, on anteeksiantamuksen edellytys. Siksi se mainitaan ennen anteeksiantamusta.” [Novum]

32. Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat." 33. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja aikoivat tappaa heidät.

“‘Viilsi se heidän sydäntänsä (diapriō)’ merkitsee oikeastaan 'sahata rikki', 'halkaista'. He raivostuivat siitä, mitä kuulivat.” [Novum]

34. Silloin nousi neuvoston keskeltä eräs fariseus, Gamaliel-niminen lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa. Hän käski viedä miehet hetkeksi ulos 35. ja sanoi sitten: "Israelilaiset, harkitkaa tarkoin, ennen kuin teette mitään näille miehille.

“Gamaliel varoitti tekemästä sellaista, mitä jouduttaisiin myöhemmin katumaan. Liiallinen kiihtyminen oli pahasta, pää oli pidettävä kylmänä. Näin menetellen he edistäisivät parhaiten omaa asiaansa.” [Novum]

36. Ennen meidän päiviämme esiintyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa neljäsataa miestä, mutta hänet tapettiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin. 37. Hänen jälkeensä esiintyi verollepanon aikoihin Juudas Galilealainen. Myös Juudas houkutteli kansaa puolelleen, mutta hänkin sai surmansa ja koko hänen kannattajajoukkonsa joutui hajalle. 38. Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään.

“Gamaliel oli oikeassa siinä, että ihmisten tekemät uskonnot ja liikkeet tulevat kaikki eräänä päivänä raukeamaan tyhjiin.” [Novum]

39. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?" Gamalielin puhe saavutti vastakaikua.

“Gamaliel ei noudattanut omaa neuvoaan, ja siinä onkin hänen perustelujensa suuri heikkous. Se, joka päättää olla taistelematta Jumalaa vastaan, on nimittäin velvollinen taistelemaan Jumalan puolella. Hän ei antanut tunnustekojen ja ihmeiden vaikuttaa itseensä. Hän oli yksi niistä, jotka vaativat yhä voimakkaampia todisteita taipumatta kuitenkaan Jumalan edessä.” [Novum]

40. Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi.

“Kukaan ei korottanut ääntään Gamalielia vastaan väittämällä, että he olivat jo Jeesuksen ristiinnaulitsemalla ilmaisseet, ettei tämä ollut Jumalasta. Ruoskiminen oli hirvittävä rangaistus. Oli tapana antaa 39 lyöntiä. Apostolit tuomittiin siis ankarasti Gamalielin sanoista huolimatta. Voimme aavistaa neuvostossa vallinneen hämmennyksen ja kiukun.” [Novum]

41. Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

“Arvossapidetty Gamaliel ei varmasti lähtenyt kokouksesta yhtä iloisena. Apostolisen kristillisyyden eräs tunnusmerkki on se, että usein iloittiin olosuhteissa, joiden olisi pitänyt saada aikaan päinvastaisia tunteita. Apostolit pitivät haavojaan kunnianosoituksina.” [Novum]

42. Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.

“He eivät valittaneet vihollistensa menettelystä, eivätkä myöskään kerskuneet omasta rohkeudestaan ja työnsä tuloksista. He vain jatkoivat evankeliumin julistamista.” [Novum]