Hepr.10:26‭

Päivän Raamatun poimintani liittyy sanaan "apostasia." – Heprealaiskirjettä lukiessa kokonaisuutena ja tutkiessa alkutekstin sanavalintoja ja sanamuotoja, pääsemme ymmärtämään kyseisen Raamatunjakeen todellisen luonteen.

• "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat." (Hepr.10:26-27)

Kiivaat lahkolaiset ovat saaneet tästä jakeesta ymmärtämättömyydessään kauheita tuomion saarnoja ja voi vain kuvitella, miten heikoimpien ihmisten psyyke on ollut silloin kovilla.

Nyt kuitenkin voimme ymmärtää kirjoittajan käyttämän sanan "apostasia" -kautta, mistä todellisuudessa on kysymys. Sana tarkoittaa luopumusta, josta asiayhteyskin puhuu. Meitä varotetaan luopumasta seurakuntayhteydestä (joka sekään ei tarkoita kokouksesta pois jäämistä, vaan enemmän sydämen luopumusta Kristus-ruumiista) ja meitä varotetaan myös hajaannuksesta ja harhaopeista. Näiden asioiden asiayhteys lisää ymmärrystä, mitä tarkoitti niin syvä luopumus, että siinä polettiin jalkoihin Jumalan Poika ja Hänen verensä.

Ymmärrys lisääntyy, jos näemme tilanteen vielä tuohon aikakauteen nähden, jolloin osa uskovista kääntyi takaisin juutalaisuuteen, tehden siinä Pyhän Hengen pilkkaan verrattavaa syntiä. Molemmissa on kysymys Jumalan ja Hänen suunnitelmiensa halveksumisesta, ja omien päänajatusten tärkeämpinä ja parempina pitämisestä. Synnin nimi on siis ylpeys, joka saa ihmisen nousemaan ylivertaiseksi ja omasta mielestään viisaammaksi kuin Jumala.

Jotkut asiat ovat äärimmäisen pyhiä. Jo vanhantestamentin ilmestysmaja esikuvana kertoo kaikkein pyhimmästä ja liitonarkun koskemattomuudesta. Jotkut asiat ovat siis erotettu tiettyä tehtävää varten, ja ne, jotka hylkäävät piittaamattomuudessaan Jumalan pyhyyden, jäävät lopulta vaille Jumalan pelastusta.

Kysymys ei siis ole yksittäisestä synnistä tai lihan heikkoudesta, vaan luopumuksesta. Jos näin ei olisi, yhdelläkään ihmisellä ei olisi mahdollisuutta pelastua ja silloin pelastus ei olisikaan armosta, vaan ansaittua hyvällä vaelluksella.

Muista myös Jeesuksen opetus tuhlaajapojasta, joka sai palata isänsä tykö, vaikka oli turmellut ja hävittänyt kaiken arvokkaan ja pyhän. Katuessaan syntistä vaellustaan, hän sai armon osakseen.

Kokonaisuutta ajatellen, ymmärrämme Raamatusta, että niin kauan, kun pidämme Herraa rakkaana, uskomme Häneen ja teemme parannusta luopuen synnistä, olemme pelastettuja Jeesuksen haavojen kautta - lihamme heikkoudesta huolimatta. 

Tulemme jälleen sydämen asenteisiin, jotka näyttelevät Raamatun lehdillä suurta osaa eri kertomuksissa. Sydämestä elämä lähtee, sydämen ympärileikkaus, sydämen kyllyydestä suu puhuu, annatte sydämestänne anteeksi, sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan... jne... Jumala tahtoo siis operoida sydämen maaperässä enemmän, kuin meidän ulkoisissa esityksissä. Siksi myös "kammiorukoukset" ovat tärkeitä.

Luopumus tapahtuu myös sydämessä. Siihen ajautuu hiljalleen ja se paaduttaa hurskaimmankin, ellemme valvo omaa tilaamme ja uudistu hengeltä ja mieleltämme.

• "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." (San.4:23)

• "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1.Joh.2:1-2)