Tässä Jaakob puhuu uskon ja tekojen suhteesta. Ne kulkevat käsi kädessä. Oivallisesti Jaakob synnyttää myös sillan uuden- ja vanhantestamentin välille. Hän kertoo kirjeessään siitä esikuvasta, miten eri Raamatun henkilöt toimivat uskossa - vielä tietämättä, miten ja mihin he tulisivat päätymään. Usko synnytti kuuliaisuutta, eli vaikutusta myös käytännön elämään.
Jaakob puhuu kirjeessään siis kahdesta erilaisesta uskosta: JOHN WESLEY kiteyttää viisaasti:
"1) kuolleesta uskosta, joka on vain nimilappu ilman mitään varsinaisia todisteita olemassaolostaan ja
2) elävästä uskosta, jonka vaikutin on rakkaus. Ja koska elävän uskon perusta on rakkaus, tiivistää seuraava Johanneksen kirjeen jae Jaakobin ajatuksen kehittelyn: "Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa." (1.Joh.3:18) [JOHN WESLEY]
Haluathan sinäkin elää tänään todeksi Jumalan Pojan uskoa?! Tahdotko nähdä, miten Hän tänään antaa voimaa toteuttaa hyvää tahtoaan? Usko, että Hän johdattaa ja vaikuttaa sinussakin tahtomisen ja sen tekemisen. USKO, ELÄ JA NAUTI HÄNEN LÄSNÄOLOSTAAN, ARMOSTAAN JA LAUPEUDESTAAN. Kiitä Herraa siitä, että Hän auttaa ja johtaa sinua tänäänkin. Ottaessasi uskonaskeleita, huomaat, että se kantaa!
- "Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja." (Jaak.2:26 [-92])
Piispa Erik Pontoppidan kiteyttää kuolleen uskon olemuksen osuvasti tähän tapaan: "Kuollut usko on petollista kuvittelua, jota ihmiset pitävät yllä saadakseen armon osakseen, vaikkeivät tahdo kääntyä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti