Mihin käytän aikani, mistä innostun ja mitä kerään elämäni aarteiksi? Entä, mitä ajattelisin, jos tänään olisi elämäni viimeinen päivä? Olenko ehtinyt tehdä kaiken, mistä uneksin ja haaveilin? Ehdinkö rakentaa riittävästi - niin ihmis-suhteissa, kuin jumalsuhteessa? Millaisen perinnön jätän jälkeeni? Mitä minusta ajatellaan ja hyödyttävätkö ne ajatukset silloin jotakuta?
Kun hautajaisissani sitten joku sanoo; "oli se hyvä ihminen" - puhuuko hän totta, vai jättääkö hän kertomatta sen, missä olin huono? Millaisista saavutuksista siellä puhutaan - ajallisesta ahkeruudesta, onnistumisesta, pärjäämisestä, vai siitä toivosta, minkä Kristus on minun sydämeeni antanut?! – Kunpa minun hautakiveeni kirjoitettaisiin teksti: "YLÖSNOUSEMUSTA ODOTELLESSA" - Sehän on minun toivoni, juuri se on elämääni ylösnousemusvoimassa - Jeesuksessa Kristuksessa!
"Opeta minua ajattelemaan loppuani" - nykyisen ajan päättymistä. Mitä sen jälkeen, mikä on osani? Ajatellessa päämäärää tuonpuoleisessa, tulee miettineeksi, miten siihen voisi varautua? Mitä voisin tehdä sen eteen, että ikuisuus olisi parempi?
- "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." (Matt.6:19-21)
- "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
(1.Kor.15:19)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti