Nostetut kädet osoittavat antautumista. Se kertoo myös sydämen paloa asian puolesta.
Milloin viimeksi rukoilin vilpittömin ja ehyin sydämin Jumalaa niin, että tahdoin nostaa käteni Herran puoleen?
Eräänä päivänä nostin käteni, sydämen palavasta halusta antaa elämäni Jeesukselle. Se kuvastaa sisäisessä maailmassani hetkeä, jolloin Jumala voitti tahtomaailmani ja rakkauteni itselleen. Tuo kädennosto toimii, kuin rajapyykkinä kahden ajanjakson välillä.
Ymmärrämme, ettei eleemme, asentomme, tai liikkumisemme meitä pelasta. Ne ovat täysin ulkoisia seikkoja. Toisinaan ne vain kuvaavat osuvasti sydämen aitoja tuntemuksia Jumalan edessä.
- "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1.Tim.2:8)
- "Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti." (Ps.84:2)
- "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä." (Ps.103:1)
- "Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet." (Jes.35:3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti