’Lahkolaiseen’ ajattelukulttuuriin ei kuulu
itsensä tutkistelu siten, että näkisi siinä itse olevansa väärässä - niin
suhteessaan elämäänsä, kuin toisiin ihmisiin, itseensä ja Jumalaakin
kohtaan. Saatamme olla usein hyvinkin
vilpittömiä, mutta onko käynyt niin, että elämämme on tuottanut pelkkää
masennusta, kurjuutta ja ahdistusta kanssaihmisille? On syytä miettiä sielunsa
syvyyksissä, mikä on mennyt alusta asti pieleen, jos elämän hedelmä on vain pahalta haiseva tunkio toisten edessä.
’Vilpittömästi
väärässä’
- otsikkoni sai aiheen hurskaan uskovaisen elämästä, joka yhtäkkiä näytti
kukoistavalta jumalisuudelta. Sanat ja teot saattoivat olla oikeutettuja tai
oikeita, mutta niiden hedelmä on tänä päivänä karua katseltavaa ja
kuunneltavaa. Miten vilpitön uskovainen voi ajautua tällaiseen? Voisiko minullekin käydä samoin?! Löydänkö
itseni eräänä päivänä elämäni raunioilta hyljättynä ja kaiken väärin tehneenä?
”Miksi te, ikään kuin eläisitte
maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista,
älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta
-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun
jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä;
mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”
Kol.2:20-23
Yksi suurimmista syistä tähän lopputulokseen
näen ylpeyden ja omahyväisyyden. Raamattu nimittää tällaista
farisealaisuudeksi, joka tarkoittaa ihmistä, joka tietää totuuden, tuntee
Jumalan sanan ja myös sellaista, joka on valmis aina latelemaan ulkokultaisia
mielipiteitään toisille täysin vastuuttomasti. Fariseuksen jäljiltä jää aina syvä paha olo ja alemmuuden ja
mitättömyyden tila, joka kumpuaa siitä, että hän pitää itseään ylivertaisena ja
parempana muihin ihmisiin nähden. Se on myös hänen kylvämäänsä
riittämättömyyden tunnetta, joka saa elämän tuntumaan täysin turhalta ja
toivottomalta. Koomisinta tässä on se, että hänen itsensäkin on paha olla
kylväessään nurjuutta ja surkeutta ympärilleen.
Jeesuksen aito rakkaus ja kohtaaminen
johtaa elämään ja yltäkylläisyyteen. Se on Jumalan hyväksynnän sisäpuolelle
tulemista, ja sen tulisi vaikuttaa meissä uskovissa myös myötäelämisen taitoa
suhteessa toisiimme. Se on armokokemus omaa itseään kohtaan ja sitten myös
kanssaihmisiä kohtaan. Taivas ei ole vastakkainasettelua, kuten fariseusten
riittämättömyyden henki tekee. Taivas on hyväksyntää, iloa ja riemua Pyhässä Hengessä.
"Sydämestä
lähtee elämä"
- kertoo siitä todellisuudesta, mitä elämämme hedelmä on lähimmäistemme kesken.
Tekopyhyys ja pinnallisuus tarvitsevat naamiokseen farisealaisuuden elementit.
Siinä ihminen kokee olevansa itseoikeutettu oman hyvyyteensä ja hurskautensa
esilletuomiseen.
Itse asiassa fariseus ei usko Jumalaan. Hän vain käyttää
hyväkseen Jumalan ja Jeesuksen nimeä, päästäkseen itsekeskeisiin ja
omahyväisiin päämääriinsä. - Tunnistatko itsestäsi tämän piirteen? Tutki nyt
avoimen rehellisesti, mitä haluat, mihin pyrit - ja minkälaisia asioita käytät
sen toteuttamiseen?
Hedelmättömyys elämässä saattaa johtua
itsekeskeisestä elämänasenteesta. "Kätevimmät
fariseukset" osaavat naamioida kunnian-, ja vallanhimonsa
auttamistyöhön ja erilaisiin palveluksiin. Heidän sydämetön hurskastelu johtaa
lopulta kylmyyteen ja kovuuteen, jossa ’oma minä’ (ylpeys ja vallanhimo) tappaa
jokaisen juurtuvan taimen elopellolla.
Raamattu antaa ymmärtää kokosydämisyyden
kuuluvan aitoon Jumalan tuntemukseen. Sydämestään Jeesukseen uskova ei aseta
itseään etusijalle. Hänelle jopa kuolema
on suuri voitto! Jeesukseen uskovan elämä on iankaikkisuuteen tähtäävää
kokonaisvaltaista elämää, jota ei pysty
jäljittelemään ilman Pyhää Henkeä.
Itse asiassa emme kykene luopumaan omastamme ilman Pyhää Henkeä. Emme osaa
rakastaa, kärsiä ja toivoa oman minuutemme varassa. Emme kykene jättämään
kostoa Jumalalle, emmekä luottamaan siihen, että Jumala tekee työtään myös
lähimmäistemme kohdalla. Emme kykene edes uskomaan ilman Pyhää Henkeä!
Elämä on pelkkää teeskentelyä ja teatteria, ellemme anna Jeesuksen vallata
sydäntämme Pyhässä Hengessä.
Rakastatko sydämestäsi Jeesusta ja Hänen
tahtonsa toteutumista? Onko sinun oma mielipiteesi
tärkeämpi, kuin Jumala? Oletko
rajannut jumalisuutesi oman ymmärryksesi rajoihin? Eikö Hän Kaikkivaltiaana ole
viisaampi ja suurempi, kuin käsityskykysi ja tajuntasi?! Uskallatko luottaa
todella siihen, että Jeesus on kanssasi, Hän on sovittanut syntisi ja Hän pitää
sinusta huolen? Ymmärräthän, ettei sinun tarvitse pitää Jeesuksesta huolta,
vaan Hän pitää huolen sinusta! Et sinä
ylläpidä Jumalaa, vaan Hän ylläpitää sinua!
Tule
pieneksi
Hänen edessään. Lopeta oman hurskautesi esittäminen ja ylläpito, ja anna
Jeesuksen vanhurskauttaa sinut - ei tekojen, ymmärryksesi, asenteittesi, tai
olemuksesi - vaan uskon kautta
Häneen itseensä! Omista uskossa pelastus sielullesi ja hylkää omat rakennelmat
ja hurskastelusi. Aito usko on enemmän! Se
on lujaa luottamusta rakkauteen, joka on Jumala. Se oikeuttaa sinutkin
rakastamaan ja myötäelämään Jeesuksen tavoin - eläen armokeskeistä elämää lähimmäistesi
kanssa.
Huomaathan, että ainoat ihmiset, joiden
kanssa Jeesuksella tuli erimielisyyksiä, olivat juuri niitä hurskaita ja kaikkitietäviä itseään täynnä olevia
fariseuksia - juuri sellaisia, joita me olemme ilman aitoa sydämen uskoa. Samoin
sinä hukut, ellet tee parannusta!
”Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa
suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten
valtakuntaan.” Matt.5:20
Entäpä, jos meidän tulisi nähdä oma tekopyhyytemme ja ylpeä omahyväisyytemme ennen
kuin ne saavat hukuttaa meidät?! Teethän kanssani parannusta Jeesuksen kasvojen
edessä - luopuen itseriittoisuudesta, ylpeydestä ja nurjuudesta. Rukoile
kanssani Pyhän Hengen täyteyttä, että me siinä voimassa voisimme nähdä ja
ymmärtää, missä ja miten parannusta tulee tehdä. -
”Jos siis te, jotka olette pahoja,
osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen
Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk.11:13
'Taivaallinen Isä,
armahda minua syntistä! Anna anteeksi syntini - sellaisetkin, joita en ole
huomannut tehneeni. Puhdista sydämeni Jeesuksen kalliilla Sovintoverellä ja
täytä minut Hengelläsi! Anna Pyhän Hengen valloittaa sydämeni niin, että voisin
aina nöyrästi palvella Sinua, minun Jumalani! Pyydän tätä rakkaan Poikasi
Jeesuksen nimessä. Ole kanssani, auta ja armahda minua'!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti