Lopputervehdyksiä
ja kehotuksia
Olemme saavuttaneet viimeisen luvun
ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä. Nyt Paavali antaa ohjeistusta vielä siitä,
miten avustustyö kuuluu oleellisena osana seurakuntatyöhön. Myös meidän tulee
muistaa hädänalaisia ja puutteessa olevia. Voimmehan vain kuvitella millaiset
tilanteet noina vuosina oli elää Jerusalemissa kristittyinä. Vainot olivat
suuret ja usein apostolit joutuivat piiloutumaan ja tekemään työtään
näkymättöminä.
Paavalin tehdessä lähetysmatkojaan ja
perustaessaan uusia seurakuntia, hän näki kovasti vaivaa niiden eteen. Hän
opetti heille hengelliset syvyydet ja käytännön asiat. Nyt heidän tulisi osallistua
keräykseen rakkaudenlahjaan Jerusalemissa asuville kristityille.
”Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin
tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille.
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin
talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun
tultuani. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt,
jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän
rakkaudenlahjanne Jerusalemiin; ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on
lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani. Aion nimittäin tulla teidän
tykönne kuljettuani läpi Makedonian, sillä minä kuljen Makedonian kautta; mutta
teidän luonanne viivyn ehkä jonkin aikaa, kenties vietän talvenkin, että te
sitten auttaisitte minua eteenpäin, minne matkustanenkin. Sillä en tahdo nyt
vain ohimennen käydä teitä katsomassa, toivon näet saavani viipyä jonkin aikaa
teidän luonanne, jos Herra sallii.”
Huomasithan äskeisessä sanat "menestymisensä mukaan"? Tämä
osoittaa, ettei Paavalikaan ollut niin julma ja kova, että olisi vaatinut
jotain sellaista, mitä ei ole. Toinen sana, mitä Paavali käytti, oli "jos Herra sallii." Tämäkin
osoittaa, että Paavali luotti jokaisessa asiassa Jumalan tahdon toteutumiseen.
Hänkään - niin suurenmoisena apostolina - ei voinut luottaa itseensä ja omiin
mahdollisuuksiinsa. Hänen täytyi kaikessa luottaa siihen, että Jumala johtaa
hänen kulkuaan.
Seuraavaksi Paavali kertoo työstään, sen
menestymisestä, mutta myös sen laajasta vastustuksesta.
"Mutta Efesossa minä viivyn
helluntaihin saakka; sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen
työhön, ja vastustajia on paljon."
Paavali huolehti myös työtovereistaan. Hän
avasi ovea Timoteukselle, ja toivoi, että korinttolaiset ottaisivat hänet
avosylin vastaan. Oletko sinä suositellut ja avannut ovea myös toisen tekemälle
työlle?
"Mutta jos Timoteus saapuu, niin
katsokaa, että hän pelotta voi olla teidän luonanne, sillä Herran työtä hän
toimittaa niin kuin minäkin. Älköön siis kukaan häntä halveksiko, vaan auttakaa
häntä lähtemään rauhassa matkalle, että hän tulisi minun tyköni; sillä minä ja
veljet odotamme häntä."
Samoin Paavali jakoi kehotuksia, jotka
varmaan suurella innolla otettiin vastaan. Hän näki alkuseurakuntien tarpeet ja
siksi hän ohjaili työhön soveltuvia henkilöitä palvelemaan eri viroissa.
"Mitä veli Apollokseen tulee, olen
hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän
ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii."
Ei edes lopputervehdyksien aikana Paavali
malttanut olla muistuttamatta kaikkein tärkeimmistä seurakunnan tehtävistä.
Kunpa tämän ohjeen muistaisimme joka päivä veljien ja sisarien kanssa Herran
seurakunnassa:
"Valvokaa, pysykää lujina uskossa,
olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon
rakkaudessa."
Vielä hän kehotti olemaan myös kuuliaiset
niille, jotka tekevät pyhien palvelusta. Ajattele, miten toimiva seurakunta
onkaan, jos kuuntelemme ja lähdemme mukaan auttamaan niitä, jotka täynnä Pyhää
Henkeä palvelevat Herran työssä! Olet varmasti kuullut viimeaikoina niitä
nurisevia vastustajia, jotka yrittävät latistaa Jumalan lasten ilon ja riemun
Pyhässä Hengessä – heidän ylistäessään Jeesuksen pyhää nimeä, rakkautta ja
sovitustyötä! Jotkut jopa rohkenevat väittää näiden Jeesuksen nimeä korottavien
olevan väärässä hengessä! Etteivät vain
liene itse eksynyt lakihenkisyyteen ja omahyväisyyteen.
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet:
te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä
ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen. Olkaa tekin kuuliaisia heidän
kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heidän kanssaan työtä tekee ja vaivaa
näkee."
Sitten Paavali kehottaa antamaan tunnustuksen
niille, jotka virkistäen auttavat toisia uskossa. Olisiko tässä sinun
palvelutehtäväsi? Voisitko olla se kannustaja, joka rohkaisee niitä, jotka
työtä tekevät?
"Minä iloitsen Stefanaan ja
Fortunatuksen ja Akaikuksen tännetulosta, koska he korvaavat minulle teidän
poissaolonne; he ovat virkistäneet minun henkeäni niin kuin teidänkin. Antakaa
siis täysi tunnustus sellaisille miehille."
Lopulta, Paavali omalle tyylilleen
uskollisena ja kohteliaana lähettää rakkaat terveiset seurakunnalle monelta eri
taholta. Ajattele, jos sinunkin seurakuntasi saisi tällaisia erityisiä kirjeitä
ja tervehdyksiä! – Niitä varmasti suurella innolla tultiin kuulemaan ja
iloittiin niistä armollisista ja viisaista opetuksista, mitä Paavali Jumalan
antaman viisauden ja armon avulla lähetti eri seurakuntiin.
"Aasian seurakunnat tervehtivät
teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä
heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
Kaikki veljet lähettävät teille tervehdyksen. Tervehtikää toisianne
pyhällä suunannolla. Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Jos joku ei
pidä Herraa rakkaana, hän olkoon kirottu! Maran ata. Herran Jeesuksen armo
olkoon teidän kanssanne. Minun rakkauteni on teidän kaikkien kanssa
Kristuksessa Jeesuksessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti