Karta
haureutta!
Seurakuntaelämä ei ole aina ongelmatonta.
Mukanamme saattaa olla ihmisiä, joilla on erityiserityisen suuria heikkouksia
ja ne aiheuttavat pahennusta, surua, mielipahaa ja kärsimystä koko
seurakunnalle. Korintin seurakunnassa oli ilmennyt haureellisuutta, eikä tämä
ole mitenkään tavatonta nykyisissäkään seurakunnissamme.
Valvomaton ja maailmallisuuteen mieltynyt
uskovainen voi hyvinkin helposti ajautua ongelmiin juuri näillä seksuaalisuuden
alueilla. Ihmisluonto on heikko yhtälailla uskovillakin, ja siksi on
mahdollista, että joku keskuudessamme lankeaa näissäkin asioissa.
Ellei asioihin puututa mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa, ihmisellä on taipumus ajautua yhä syvemmälle
harjoittamaansa syntiin. Näin käy monen muunkin synnin suhteen. Vuosien
varrella vain ajautuu - kuin huomaamatta - tekemään mitä pöyristyttävimpiä
asioita. Korinttossa haureellisuus oli karannut käsistä - ainakin tämän yhden
henkilön osalta.
1. Yleensä kuuluu, että teidän
keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole
pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa.
Paavali moittii kovin sanoin tuota pöyhkeäksi paisunutta tapaa hoitaa seurakunnan
siveysasioita. Olisihan jo tuollaiset mittasuhteet synnissä elämisessä pitänyt
vaikuttaa sen, että kyseinen henkilö olisi erotettu seurakuntayhteydestä. En
tiedä, oliko kyseessä tärkeä henkilö,
ehkä jokin virkamies, eikä siksi hänen asioihinsa uskallettu puuttua?
2. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi!
Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on
tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?
Asian vakavuudesta Jumalan pyhyyden ja
seurakunnan edessä kertoo se, miten Paavali kehotti jättämään tuollaisessa
synnissä elävän Saatanan haltuun.
Tämä voimakas ilmaisu oli tarkoitettu pysäyttämään pöyhkeästi synnissä
mässäilevä seurakuntalainen - päämääränä kuitenkin, että hän näkisi oman
tilansa, tekisi parannuksen ja näin synti ei saisi lopulta hukutettua häntä.
3-5. Sillä minä, joka tosin
ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niin kuin
läsnä ollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on
– sitten kuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima,
tulleet yhteen - Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan
turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
Pöyhkeyteen liittyy aina myös rehentely ja
aikaansaannoksistaan kerskailu. Tällainen asenneilmapiiri oli Paavalin mukaan
hapanta, joka voisi hapattaa lopulta koko seurakunnan.
6-7. Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö
tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha
hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
Näin Paavali kehottaa seurakuntaa pitämään
itseään puhtaana ja karttamaan niin helposti leviävää pahuutta. Onkin hyvä
vaalia hyvyyttä ja puhtautta totuudessa.
8. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa
hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden
happamattomuudessa.
Paavali esittää lisäksi, miten meidän
tulisi suhtautua julkisesti synnissä elävään - kuten tähän korinttolaisen tapaukseen
- ettei meidän tulisi viettää aikaamme sellaisen seurassa. Sehän osoittaisi,
että hyväksymme hänen tapansa elää julkisynnissä uskovaisuudestaan huolimatta.
9-11. Minä kirjoitin teille kirjeessäni,
ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän
maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita,
sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin
teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai
epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
Tässä vaiheessa Paavali liittää mukaan jo
koko joukon muitakin seurakunnissa niin helposti rehottavia syntejä. Ahneus ja
pilkallinen mieli saattaa olla hyvinkin helposti havaittavissa, mutta kuinka
usein raha, rikkaus, maine ja oma kunnia saattavat olla epäjumalanveroisia
palvontakohteitamme. Näiden asioiden suhteen on syytä tutkia - omaa osuutta, -
mutta myös sitä, ettei antaudu osallisuuteen toisten synteihin.
Niinpä lukumme päättyy tällä erää rajuun -
vanhantestamentin puolelta nousevaan puhtausoppiin, eli pahan poistamiseen keskuudestamme. Seurakuntakulttuuriin on siis
annettu selkeät ohjeet, mitä tulisi vielä tänäänkin noudattaa. Se ei tarkoita
lankeemusta, erehdystä, heikkoutta tai tahatonta rikettä, vaan julkisynnissä elävää - sellaista, joka ei
tahdokaan tehdä parannusta syntielämästään.
12-13. Sillä onko minun asiani tuomita
niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat
sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa
keskuudestanne se, joka on paha."
Näiden kysymysten keskellä tarvitaan suurta
jumalista viisautta ja ymmärrystä. Toimiessamme lihallisen mieltymyksemme
mukaan, tuomiohengessä ja inhimillisin tuntemustemme vallassa, lopputulos ei tyydytä
ketään muuta niin paljon kuin sielujemme vihollista. On ymmärrettävä, että
Jeesus toimi aina rakastavasta sydämestä, silloinkin, kun Hän joutui sanomaan
kovia sanoja aikansa fariseuksille. Kuten tässäkin Raamatun tapauksessa, tulee
tilanteet lopulta päätyä Kristuksen voittoon ja armahtamiseen parannuksenteon
kautta. Ihmisen kääntyessä syntisestä vaelluksestaan pois tehden parannusta, on
myös meidän muiden armahdettava ja annettava anteeksi. Silloin täyttyy
rakkauden laki ja saamme myös itse osaksemme anteeksiannon.
Päällisin puolin tämä Raamatun luku opettaa
ja muistuttaa meitä tämän päivän uskovia haureuden kavalasta synnistä.
Valvomattomana ja maailmanmielisyyteen ajautuvina ihmisinä sellaiseen on
tavattoman helppo luisua. Aika ajoin, näiltäkin alueilta tulisi seurakunnan
keskellä opettaa ja muistuttaa. Se herättää miettimään, miten eläisimme
evankeliumin arvon mukaan - ja se avartaisi myös ymmärtämään, ettei synnissä
eläminen kirkastaisi lainkaan Kristuksen kunniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti