"Sulillansa Hän sinua suojaa, ja
sinä saat turvan Hänen siipiensä alla; Hänen uskollisuutensa on kilpi ja
suojus.” Ps.91:4
Haluan puhua tänään lohdullisia sanoja Jumalan
huolenpidosta. Saatamme nähdä ympärillämme monenlaisia uhkakuvia, peläten,
miten meidän käy, kuitenkin ainoa siunaava ja varjeleva tekijä on olla Jumalan
käsissä - Jeesuksen hellässä hoivassa. Hänen uskollisuutensa on jotain
tavattoman ihmeellistä. Siihen voi luottaa ja sen varaan voi elämänsä rakentaa.
Lukemamme Psalmin teksti päättyy
lohdullisiin sanoihin niille, jotka tuntevat Hänet ja riippuvat Hänessä kiinni:
"Koska hän riippuu Minussa kiinni,
niin Minä hänet pelastan; Minä suojelen hänet, koska hän tuntee Minun nimeni.
Hän huutaa Minua avuksensa, ja Minä vastaan hänelle, Minä olen hänen tykönänsä,
kun hänellä on ahdistus, Minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä
ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
Ps.91:14-16
Miten valtavat ovatkaan Jumalan lupaukset
niille, jotka riippuvat Hänessä kiinni, tuntevat
Hänen nimensä, ja huutavat Häntä avuksi:
· pelastaa
· suojelee
· vastaa
· läsnä ahdistuksessa
· vapahtaa
· saattaa kunniaan
· ravitsee pitkällä
iällä
· suon nähdä pelastuksen
Nämä sanat ovat tarkoitetut myös sinulle.
Sinäkin voit tuntea Hänet ja riippua Hänessä kiinni - kaikesta heikkoudestasi
tai vähäisyydestäsi huolimatta. Loppujen lopuksi, me kaikki olemme hyvin
samanlaisia. Toiset osaavat vain piilottaa heikkoutensa paremmin, mutta mitä
meitä auttaa omat inhimilliset voimavaramme ja osaamisemme? Jos Jumala ottaa
pois suojeluksensa elämämme yltä, emme pärjäisi hetkeäkään. Ellei Herra
armossaan meitä varjelisi, vaipuisimme epätoivoon ja elämämme olisi poispyyhkäisty
hetkessä.
Jumalan siunaus ja suojelus on menestys.
Vaikka pelkäämme tuota sanaa - ajatellen menestysteologian harhaoppia, on
meidän käsitettävä, että Jumalan tahto on, että menestyisimme kaikessa Hänen
kätensä suojeluksessa. Toki on muistettava, ettei jumalinen menestyminen
tarkoita aina rikkauksia tai terveyttä ja kukoistavia ihmissuhteita. Toisinaan
vaikeudet ja rajutkin kokemukset voivat olla osa suurta ja ihmeellistä
menestymistä Jumalan siunaavien käsien alla. Juuri tällaisesta voimme lukea
Raamatun kertomuksessa Joosefin elämästä.
”Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen
veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. Hän näet sanoi
heille: ’Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme
lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän
lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.’ Niin hänen
veljensä sanoivat hänelle: ’Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö
hallitsisit meitä?’ Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja
puheidensa tähden. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi
veljilleen ja sanoi: ’Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista
tähteä kumarsivat minua’. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli
hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ’Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt?
Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?’
Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, sanoi
Israel Joosefille: ’Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän
sinut heidän luokseen’. Hän vastasi: ’Tässä olen’. Ja hän sanoi hänelle: ’Mene
katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle’. Niin hän
lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Ja muuan mies
kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: ’Mitä
etsit?’ Hän vastasi: ’Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat
paimentamassa’. Mies vastasi: ’He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin
heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'.’ Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja
löysi heidät Dootanista. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui
heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. He sanoivat toisillensa:
’Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja
heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt.
Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.’ Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi
hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: ’Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi’.
Vielä Ruuben sanoi heille: ’Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän
kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen’. Hän
näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin
isänsä tykö. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta
hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei
ollut vettä. Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä,
näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat
kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
Silloin Juuda sanoi veljillensä:’Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme
veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille,
mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa
lihaamme.’ Ja hänen veljensä kuulivat häntä. Kun nyt midianilaiset kauppiaat
menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät
Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät
Joosefin Egyptiin.” 1.Moos.37:5-28
Kertomuksen perusteella, voisimme ajatella;
"mikä tuossa nyt oli se
menestystarina"?! – Niin, tällä tavoin näemme hyvin usein omankin ja
toistemme elämän, ja voimme vain kuvitella, mitä Joosef ajatteli mielessään
noina päivinä. Ei hän voinut tietää, mitä tulevaisuus toisi tullessaan - ja se,
mikä oli hänelle rakasta ja opittua, tuntui miltei absurdilta tuossa
tilanteessa. Isänsä Jumala ja Hänen suuret lupaukset - Niitäkö Joosef mietti, kun häntä kovakouraisesti vietiin kohti Egyptiä?
Entä mitä hänen mielessään oli, kun hänet syyttömästi tuomittiin vankilaan
Egyptissä? Luulenpa, ettei hän inhimillisesti riemusta revennyt ja ilakoinut noissa hetkissä.
Kuitenkin, jos luet tuon Raamatun kertomuksen
loppuun, huomaat, että menestyminen ja jumalinen siunaus odottivat aivan nurkan
takana. Kaikessa koettelemuksissa Joosef kasvoi nöyräksi Herran palvelijaksi ja
tuli aika, jolloin Jumala näytti silloiselle maailmalle, kuka on Hänen
valitsema mies pelastamaan kansakunnan nälkäkuolemalta. Koko Joosefin kertomus
onkin ennakkokuva siitä, mitä Jeesus tuli suorittamaan maanpäälle. Vaikka Hän
oli hyvä, teki hyvää, rakasti ja paransi jopa sairaat, ihmiset tahtoivat tappaa
Hänet. Jeesus myytiin Joosefin tavoin tämän maailman synnin orjuuteen, mutta
Jumala osoitti, että Hänen suunnitelmansa toteutuvat siitä huolimatta, vaikka
kaikki maailman ihmiset sitä vastustaisivat! Jeesus, Jumalan Poika herätettiin
kolmantena päivänä, - ja Joosef sai nousta ihmeellisellä tavalla vankilan
syövereistä aina valtion ylimpään johtoon. Raamattua tuntevat tietävät, että
juuri Joosefin kautta koko Egypti pelastui silloin seitsemänvuotisen nälänhädän
ajasta.
Elämme hengellisessä mielessä juuri
tällaista nälänhätä -jaksoa. Ellei Jeesus olisi kulkenut polkua ylös
Golgatalle, ottanut päälleen syntivelkaamme ja näin suorittanut Isänsä antamaa
tehtävää, meillä ei olisi mitään toivoa. Ellei Jumala antaisi meille
hengellistä ruokaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, kuolisimme synteihimme
ilman Pyhän Hengen virvoittavaa vaikutusta.
”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen
erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi
ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä
olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan
tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa
pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo
tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Joh.3:14-18
”Hän
suojaa sinua pelastuksen kilvellä”! – Halusin tällä tekstilläni kääntää
katsettamme todelliseen menestystarinaan Jeesuksessa Kristuksessa! Meidän
siunauksemme, pelastumisemme, suojeluksemme ja menestymisemme on loppujen
lopuksi Taivaallisen Isämme käsissä. Vaikka kuljemme nyt pimeissä laaksoissa,
koemme kipua ja ahdistusta, on Hän kuitenkin toivomme ja Vapahtajamme. Saamme
riippua Hänessä kiinni ja tuntea, miten Hän kerta toisensa jälkeen pelastaa
meidät. Hänen uskollisuuteensa voimme aina luottaa!
Yksi menestymisen siunattu ulottuvuus on myös
luvattu ikuinen elämä. Raamattu ei ole tarkoitettu vain nykyiseen aikaamme,
vaan sillä on lupaus myös tulevasta! Lupaus tulevaisuudesta ja toivosta täyttyi
Jeesuksen Kristuksen kautta, ja tässä toivossa riippuen - uskossa ja
luottamuksessa - tulemme näkemään, miten Hän itse pelastaa jokaisen, joka uskoo
Häneen!
”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli
suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja
sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja
Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut
käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän
Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’. Ja kaikki enkelit
seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja
lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
sanoen: ’Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja
väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’ Ja yksi vanhimmista
puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut,
ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’.
Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat,
ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he
ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat Häntä päivät ja yöt hänen
temppelissään, ja Hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa
heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole
sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen
keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja
Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." Ilm.7:9-17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti