"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän
keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Joh.1:14
Sana "kirkkaus" kuvastaa
Raamatussa lain tuoman synnintunnon vastakohtaa. Pimeys koskettaa jokaista
ihmistä turmeltuneisuutemme vuoksi. Olemme syntisiä ihmisiä lihamme puolesta ja
sen todistaa laki, joka on synnin voima. Tämä laki on jo sinänsä kirkkautta
siksi, että se valaisee ja paljastaa ihmisen syntisyyttä. Raamattu
käsitteleekin näitä kahta kirkkautta
siten, että lain tuoma kirkkaus liittyy vanhantestamentin kirjoituksiin, joka
on vain tulevan varjoa, ja uudentestamentin aikakauteen tuotiin kirkkaus
Jeesuksen Kristuksen armon kautta. Paavali kuvaa selkeästi, miten tämä uuden
kirkkauden tulee voittaa vanhan lain vaatimuksen.
"Tämmöinen luottamus meillä on
Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä
ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä
meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden
liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta
Henki tekee eläväksi. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin
kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset
kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka
kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva
kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on
vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se,
millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen
kirkkauden tähden. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä
paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta. Koska meillä
siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niin kuin
Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen
loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä
tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta,
sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta
luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa
Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:4-18
Paavali oli oppinut Pyhän Hengen voitelun
alla, mikä merkitys uudella liitolla oli ihmisyyden ja jumalisuuden suhteeseen.
Hän kirjoitti: "Kun heidän sydämensä
kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." – Tuo peite, joka estää
meitä näkemästä Jumalan todellista kirkkautta Jeesuksessa Kristuksessa, tulee
siis lain vaatimusten ja sen tuoman synnintunnon kautta. Tahtoisimme sovittaa
tekojamme katumusharjoituksin, uhrauksin ja hyvin teoin, mutta ne eivät
puhdista omaatuntoamme. Kirkkauden tuoma vapautus astuu sydämiimme ainoastaan
tullessamme Herran Jeesuksen Kristuksen tykö. Hänen armonsa ja sovitustyönsä kertakaikkisena
uhrina ovat ainoa puhtautemme ja pelastumisemme lähde.
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan
vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja
kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä
tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden
Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka
Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa
vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko
Jeesukseen." Room.3:21-26
Poimin äskeisestä pari ajatusta: "saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen
armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" ja
"Hän itse on vanhurskas ja
vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." – Tästä näemme, että sovitus kaikkineen on ulkoistettu ihmisen ulkopuolelta tulevaksi. Ihminen
voi vain ottaa nöyrästi vastaan
pelastuksen Jumalan armossa. Joudumme kyllä elämään synnin alaisuudessa tämän
maallisen vaelluksemme, mutta vaikka olemmekin
suljetut tottelemattomuuteen ja synnin vankilaan, saamme lukea osaksemme Jumalan
armon, joka Jeesuksessa Kristuksessa poistaa meistä maailman synnin. (Joh.1:29) Tässä oleellisena osana on
ojentautuminen uskossa ja kuuliaisuudessa Jeesuksen puoleen ja ottaa Hänen
armonsa vastaan - joka päivä.
”Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon
kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä
ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan
kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen
lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut
armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa
kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että Hän
itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.”
Room.3:22-26
Näemme Jumalan kirkkaudesta myös, miten
Jeesuksen tuoma armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuutta ja maailman
himoja. Siitä johtuu se, että Herraan uskova vihaa pahuutta ja syntiä ja tahtoisimme pysyä erossa synnistä.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten
jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti
ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa." Tiit.2:11-12
Tästä siis näemme armon todellisen
päämäärän. Se ei johda synnintekoon uudelleen ja uudelleen, vaan synnyttää puhtauden kaipuuta - että muuttuisimme
yhä enenevässä määrin Hänen
kaltaisekseen. Onkin niin, että meidän tulee viipyä Hänen kasvojensa
edessä, että meistä voisi loistaa Jumalan kirkkautta - tekojemme, asenteidemme
ja ajatustemme kautta. Olemme kuin peili Jumalan kuvalle, ja mitä puhtaampi ja
kirkkaampi on kuva, sitä enemmän se säteilee meihin ja meistä Jumalan Pojan
kirkkautta. – Luimmehan alussa: "Mutta
me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin
kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin
muuttaa Herra, joka on Henki." (2.Kor.3:18)
Evankeliumin syvin tarkoitus hukkuu usein
maailman käsitteisiin ja mukautumiseen maailman ajatusten mukaan. (Room.12:2, 1.Piet.1:14) ihmisyyden on
vaikea käsittää, miten suuri on Jumalan armo, ja että jokainen, joka vain uskoo
Jeesukseen Kristukseen, saa syntinsä anteeksi ja voi aloittaa alusta.
Heikkoutemme ja vajavaisuutemme tekevät meistä jokaisesta kadotettuja ilman
Jeesuksen tuomaa armoa. Ei ole ihmistä, joka ei olisi ylpeä, omahyväinen, ahne, himoitsija, jne... jokaiselle löytyy
heikko kohtansa ja juuri se kadottaa meidät. Usein olemme, kuin peitevaate silmillä, emmekä tahtoisi
nähdä itsemme ja toinen toistemme kohdalla jumalista ja ihmeellistä salaisuutta
Jeesuksen sovitustyössä ja armossa.
"Mutta jos meidän evankeliumimme on
peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä
uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei
heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen,
joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta,
että Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala,
joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen
kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että
tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."
2.Kor.4:3-7
Tahtoisitko
sinä ottaa peitevaatteet silmiltäsi? tahtoisitko hylätä ihmismielen käsitykset
ja perinnäisopit ja luottaen uskoa ehyellä ja puhtaalla uskolla Jeesukseen? Tiesitkö, että se
on Jumalan Sanan mukaan ainoa asia, mikä sinut pelastaa! Teetpä miten paljon
tahansa hyviä tekoja ja kartat kaikkea pahuutta, se ei vielä puhdista sydäntäsi
menneistä ja nykyisistä synneistäsi. Turmeltuneisuutesi tähden tarvitsemme
armoa, joka on täysin ilmainen lahja meille uskoessamme Jeesukseen Kristukseen.
Hänessä ja Hänen kautta olet saanut kaikki syntisi anteeksi.
"Mutta armolahjan laita ei ole sama
kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin
paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niin kuin
on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä
ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on
hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja
vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen
Kristuksen, kautta. – Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut
kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niin kuin yhden
ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös
yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo
on tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin
armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä
synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois
synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki,
jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden
kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Room.5:15–6:4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti