keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Palstateksti - 412 14.10.2015


Katsellessa uutisvirtoja ja sosiaalisen median syötteitä, päällimmäiseksi ajatukseksi nousee tyytymättömyys. "Raha ei riitä ja sekin vähä, mitä on jäljellä, annetaan maahan tuleville pakolaisille ja Kreikan velkakriisiin." Kuinka masentavia keskustelujen aiheita tänään kuulemmekaan, emmekä muista edes uskovina, että meillä on sydämissämme paljon parempaa.

Kautta aikojen ihmiset ovat purnanneet ja valittaneet olojaan milloin Jumalalle, milloin hallituksille ja valloille. Tämä elämän muoto saa tuntemaan itsensä entistä kurjemmaksi. - "Millaista ravintoa syöt, sen vaikutukset näet elämässäsi." -

Paavali opetti seurakuntaa iloitsemaan ja rukoillen saattamaan kiitoksen kanssa asiat Jumalalle tiettäväksi. Oman mielensä voittaminen onkin suuri haaste tällaisina aikoina, kun valoa ei tunnu olevan edes tunnelin päässä. Uskovina meidän on kuitenkin lupa nostaa katseemme taivaallisiin ja kaikkinaisiin jumalisiin ihmeisiin, mitä Hän tekee keskuudessamme. Jumalan Sana antaa kuin ison avain-nipun ovea varten, jonka takana on suuri tyytyväisyys:

"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." 1.Tim.6:6-12

Tiedämme, ettei tämä maailma tyydytä meitä. Rahan paljous ei tuo onnea, eikä rikkauksien määrä tyytyväisyyttä. Päinvastoin - ne synnyttävät vain menettämisen pelkoa ja kiintymystä tähän katoavaan maailmaan. Saamme siis ymmärtää, että onnemme ja tyytyväisyytemme salaisuus on elämää yhdessä jumalisuuden kanssa. Toteaahan Raamatun sana; "minun onneni on olla Herraa lähellä." (Ps.73:28)

Aina on köyhyyttä ja kurjuutta. Aina tehdään vääriä poliittisia valintoja ja aina joku lankeaa, kiusaa, tai toimii väärin. Kuitenkin samaan aikaan pienellä tarkastelulla voimme havaita, miten monet asiat ovat hyvin, ja miten monesta saisimme olla kiitolliset! Miksi kuitenkin puhumme vain nurjasti - tarttuen vain epäkohtiin?

"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"! (Neh.8:10) - Tämä Raamatun tekstin lainaus ei tarkoita ainoastaan elämän iloisia ja menestyksen päiviä. On suuri voitto - voittaa mielensä kiusausten, surujen ja ahdistusten keskellä - ymmärtäen siinä, että Jumalan ihmeellinen armo ja huolenpito on jatkuvasti voimassa!

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:6-7

Nämä, ja monet muut valtavat Raamatun lupaukset antavat uskoa siihen, että meistä todellakin pidetään huoli. On vain usein niin, että ymmärrämme rukoilla vasta sitten, kun vaellamme pimeässä laaksossa tai suurten vaikeuksien keskellä. Tiedän, että Jumala tahtoisi olla joka päivä yhteydessä kanssamme. Hän tahtoisi meidän kiittävän ja rukoilevan Häntä silloinkin, kun kaikki on hyvin. Se on, kuin rakastavaiset ihmisetkin - he haluavat aina olla toistensa kanssa tekemisissä, kuulla ja nähdä, mitä toiselle kuuluu. Samoin - ja vielä enemmänkin - taivaallinen Isämme rakastaa meitä, tahtoo olla kanssamme armahtaen, lohduttaen ja auttaen kaikessa.

Jumalisuudessa on kysymys uskosta. Jumalan tykö ei ole muuta polkua, kuin "usko ainoastaan." Se usko perustuu Jumalan määrittämään aivoitukseen - Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja lunastushinnasta, jolla Hän liittää ihmisen takaisin siihen liittoon, jossa kuulumme Jumalalle. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. (Hepr.11:6) Siksi meidän tulee harjoittaa uskoa ja siinä rukoillen kiittää Häntä, joka on antanut elämän, Hengen ja kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan.

Uskon varassa ja silmin - voimme nähdä asioita, joita emme näkisi ilman uskoa. Uskoessamme luotamme Jumalan mahdollisuuksiin ja Jumala näkee sen ojentaen auttavan kätensä. Meidän ei siis tarvitse pelätä, mikä maanpiiriä kohtaa, vaan saamme nostaa katseemme Häneen, joka on uskomme alkaja ja täyttäjä. (Hepr.12:2)

Paljonko sitten uskoa tarvitaan? Saatammehan kuulla toisinaan ihmisten sanovan, ettei osaa uskoa. Jeesus opetti sinapinsiemenestä - tuosta hyvin pienestä siemenestä, josta kuitenkin kasvaa jotain tavattoman suurta.

"Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: 'Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.'" Matt.13:31-32

Tuo kielikuva kertoo meidän uskomme vähäisyydestä ja mitättömyydestä. Ei tarvitse, kuin tunnustaa: "minä uskon" - Se on ojentautumista uskoa ja jumalisuutta kohti, jolloin Jumala itse antaa uskolle kasvun. Uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room.10:17) Siihen tarttuen usko alkaa elää ja sykkiä yhä enemmän sydämessä.

"Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 1.Kor.3:7

Ihminen ei siis kykene puristamaan itsestään uskoa, mutta hän voi ojentautua sitä kohti - tarttuakseen sen mahdollisuuksiin. Usko on lahja jokaiselle, joka nostaa katseensa Jeesukseen ja ottaa Hänet vastaan!

"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh.1:12

Tarkempi käännös puhuu "oikeudesta" sanan "voiman" -tilalla. Ajattelepa, että jokainen ihminen, joka vain ottaa vastaan Jeesuksen, saa oikeuden tulla Jumalan lapseksi! Hyväksythän sinäkin Jeesuksen sydämeesi - ottaen Hänet vastaan pelastajana ja vapahtajana! Toimiessasi niin, huomaat pian, miten uskosi sykkii - ja jopa arkipäivän keskellä näet, miten uskon kautta Jumala vaikuttaa rohkaisevasti.

Uskossa Jeesukseen saamme siis kurottautua kohti tyytyväisyyttä ja kiitollista mieltä. Miten valtavan ilon ja riemun se synnyttääkään, kun saa täyttyä Pyhällä Hengellä, saa luottaa elämänsä elämän antajan käsiin ja tuntea, miten suuresti Hän rakastaakaan jokaista Häneen uskovaa lastaan! Toivon, että ajattelen tänään ja tulevina aikoina näitä uskonhenkisiä ajatuksia ja käännät katseesi pois maailman turhuutta katselemasta. Elä Jeesuksen ihmeellisessä läsnäolossa todeksi jumalista tyytyväisyyttä joka päivä - se on suuri voitto!











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti