Raamattua tuntevat tietävät, mitä eräänä
päivänä tapahtui Hoorebin juurella Israelin kansan keskellä. He olivat päässeet
pakoon Egyptin orjuudesta ja heidän päämääränsä oli luvattu ja ihmeellinen maa,
mutta jokin hyvin inhimillinen ajatus oli vallannut heidät. Vain muutaman
päivän Mooses oli ollut vuorella, poissa heidän silmistään, niin heidän
sydämensä valtasi epäusko. Heidän uskonsa kohde oli enemmän Mooses, kuin
kaikkivaltias Jumala. He kokivat olonsa epätoivoiseksi ja alkoivat esittää
hyvin inhimillisiä mielipiteitään seurakunnan keskellä. Tarvittiin kiinnekohta,
johon he voisivat katsoa ja todeta; "tämä
on jumalamme ja auttajamme."
”Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi
eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle:
’Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä
on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin
maasta.’ Niin Aaron sanoi heille: ’Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat
vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.’ Ja kaikki
kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne
Aaronille; ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä
piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: ’Tämä on sinun
jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron
tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: ’Huomenna on
Herran juhla.’ Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat
polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja
sitten he nousivat iloa pitämään.” 2.Moos.32:1-6
Kuinka lähellä tällainen epäjumalanpalvelus onkaan meitä, tämän
päivän kristittyjä. Huomaatko, miten usein palvot omaa mieltäsi ja halujasi? – Kuinka
usein omat näkemyksemme ovatkaan tärkeämpiä, kuin Jumalan tahto! Saatamme pitää
rukouksia, tilaisuuksia ja kiertää maat ja mannut, saatamme jopa kysyä Jumalan
tahtoa, mutta jo seuraavalla askeleella unohdamme uskomme Jeesukseen ja Hänen
jumalisen voimansa. Tarkastellessamme seurakuntaamme ja eri toimintoja,
lakkaamme näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tehdä ihmeitä ilman määrää. Emme käsitä, että Hänen seurakunnassaan me
emme ole jumalia, vaan meidän tulisi jokaisen asian ja henkilön kohdalla luoda
katseemme Jeesukseen - luottaen, että Hän kyllä auttaa ja johtaa jokaista lastaan.
Hän pitää meistä huolen lupauksensa mukaan.
”Niin kuin te siis olette omaksenne
ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä, juurtuneina Häneen
ja Hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja
olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä
saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten
perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys
ruumiillisesti, ja te olette täytetyt Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja
vallan pää, ja Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä
ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette
herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.
Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne
ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan,
antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen
säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois
ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti
heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.”
Kol.2:7-15
– Miksi me niin helposti luulemme omaa
mieltämme Jumalan tahdoksi? Miksi olemme ylpeytemme tähden niin sokeita, että
saatamme vuosikaudet tehdä erilaisia toimia, jotka perustuvat vain
inhimillisiin käsityksiimme ja perinnäissääntöihimme? Emmekö voisi tutkia,
ovatko toimemme ja tekemisemme Hänen tahtonsa mukaisia? Voisinko minäkin, omaa
näkyäni toteuttaessani nöyrästi rukoilla Jumalani edessä; ”anna minun nähdä tahtosi ja auta minua taipumaan sen mukaan”?
Millainen on sinun kultainen vasikkasi?
Mikä on esine, asia tai asenne, joka on enemmän, kuin Jumala ja Hänen tahtonsa?
Uskallatko avoimin mielin tarkastella uskosi laatua ja elämäsi intressejä? Mikä
voisi olla asia, joka estäisi luvattuun maahan pääsemisen? Mikä voisi olla
sellainen, vaikka taivaaseen pääsisit, mutta monen muun pelastuminen voisi
estyä kultaisen vasikkamme tähden? Onko oma uskontomme tullut meille ylpeyden
aiheeksi, ja tärkeämmäksi kuin itse Jumala? Viestittääkö elämämme hedelmä
enemmän omahyväisyyttä, kuin Jumalan armoa, laupeutta ja lempeyttä? Mikä on se kuva
evankeliumista, mitä näytämme maailmalle? Uskommeko Jeesukseen enemmän, kuin
ympäröiviin asioihin tai tilanteisiin?
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan
päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja
varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä
ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä
missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Matt.6:19-21
Näitä pohtien on hyvä rukoilla nöyrää
rukousta Jumalan edessä. - Anna minulle
näkevät silmät, kuulevat korvat, ymmärtäväinen sydän ja rohkeutta elää katse
luotuna uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan - Jeesukseen
Kristukseen. Herra, ole armollinen minulle syntiselle. Kiitos Jeesus, että sinä
voit varjella ja pyhittää totuudessasi! – Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti