Raamattu kutsuu tietoista pahuutta
synniksi, joka turmelee maailmaa ja saa maistumaan tämän maanpäällisen elämän
todella surkealta. Synti on luonteeltaan moniulotteinen käsite. Sen vaikutukset
voivat olla hitaasti vaikuttavan myrkyn kaltaista, tai toisinaan heti näkyviin
tulevaa pahuuden aikaansaannosta. Usein meiltä jää huomaamatta esimerkiksi oma
ylpeytemme ja vallanhimomme. Samoin katkeruuden juuret ja rahan himo voivat
vähitellen muuttaa sydäntämme kylmäksi ja vihamieliseksi.
Kasvaneet kristityt tunnistavat
syyllisyyttään ja heikkouttaan. Kun Paavali opettaa syntisyydestä, hän
tunnistaa myös itsestään nämä piirteet. Hän nimittää itseään jopa suurimmaksi
syntiseksi.
”Varma on se sana ja kaikin puolin
vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim.1:15
Uskon, että tämä toteamus Paavalilta ei
ollut vain hurskasteleva sivulause,
vaan hän tiedosti sydämessään oman lihallisen kelvottomuutensa. Hänhän usein
kertoi siitä, miten Jumala on sulkenut ihmisen tottelemattomuuteen ja synnin
vankilaan.
Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia
armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka
tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja käsittämättömät Hänen tiensä! Room.11:32-33
Tämä kuvastaa sitä, miten Paavali suhtautui
Jumalaan ja Hänen kaikkivaltiuttaan kohtaan. Mitäpä muuta pieni ihminen voisi,
kuin lopulta alistua Jumalan väkevän
käden alle. Itse asiassa se onkin paras olotila, missä ihminen voisi olla.
Luojansa kanssa, Hänen tahdossaan on kuitenkin hyvä olla. Syntisyydestä ja
heikkoudesta huolimatta, meillä on kirkkauden toivo Kristuksen haavojen tähden.
Ihmisyyden suuri ongelma on vain siinä, ettemme tahtoisi ottaa vastaan täysin
ilmaista, ansiotonta ja Jumalan lahjaksi antamaa sovitusta ja anteeksiantoa. Se
on voimassa joka hetki Kristuksessa, Jumalan Pojassa Jeesuksessa, niille, jotka
uskovat Häneen!
"Mutta Raamattu on sulkenut kaikki
synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin
uskosta Jeesukseen Kristukseen niille,
jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle
suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista
tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme
enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa." Gal.3:22-26
Oletko yhtä suuri syntinen, kuin Paavali?
Mikä onkaan heikkoutesi luonteessa tai käytöksessäsi? Joka hetki Jumala ojentaa
käsiään sinuakin kohti armahtaakseen sinua. Se ei tarkoita, ettemmekö tekisi
parannusta pyrkien parempaan elämään. Totta kai elämme niin hyvin, kuin
mahdollista, mutta siltä osin, mihin emme kykene, meidän tulee ottaa vastaan Jumalan armo niin, ettei se jäisi turhaksi
kohdallamme.
Tunnustan olevani syntinen ihminen. Jumalan
armon avulla uskallan katsoa syntisen sydämeni sisälle ja taas toisaalta sekin
tietoisuus, että olemme kaikki syyllisiä ja syntisiä, vie meidät tasa-arvoiseen
asemaan ilman paremmuustaistelua. Kun
meille jokaiselle kuitenkin on annettu riittävän paljon heikkoutta ja
syntisyyttä, miksi hurskastelisimme ja esittäisimme toinen toisillemme olevamme
jotain parempaa?
Tulemme siihen, että synnistä huolimatta -
emme kuulu synnille emmekä tälle maailmalle. Paavali ikään kuin erotti
itsestään nämä alueet Kristuksen tähden, todeten, että synti tekee hänen
ruumiissaan näitä tekoja.
”Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan
synti, joka minussa asuu.” Room.7:17
Ulkoistaessa itsestä nämä
alueet, niiden käsittelykin hoituu ilman valtavia katumusharjoituksia tai syyllisyys-syövereitä. Eihän
paholaiselle ole mitään väliä, mitä teet tai olet, kunhan koet vain valtavaa
syyllisyyttä ja ahdistusta. Juuri siitä Jeesus on tullut vapauttamaan meidät!
”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Eivät
terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan
vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen’." Luuk.5:31-32
Mikä on siis meidän osuutemme syntisinä ja
syyllisinä ihmisinä? – Meillä ei ole muuta kuin kirkkauden toivo Jeesuksessa
Kristuksessa. Emme voi muuta, kuin ottaa Häneltä vastaan täydellisen
puhdistuksen ja anteeksiannon. Ilman sitä olisimme kadotettuja. Tarvitsemme Jeesusta saadaksemme kaikki
syntimme anteeksi. Vain Hänellä on valta armahtaa ja antaa syntimme anteeksi.
Tarvitsemme oikean ja nöyrän mielen saadaksemme osaksemme anteeksiannon ja armon. Voimme
lukea Jeesuksen kertomuksen syntisestä miehestä, joka rukouksensa jälkeen lähti
vanhurskaana Jumalansa edestä - syyllisyydestään
huolimatta.
”Niin Hän puhui vielä muutamille, jotka
luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita,
tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen
fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin:
'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät,
väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä
paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta
publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti,
vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle
armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se
toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä
alentaa, se ylennetään." Luuk.18:9-14
Tästä meidän on syytä oppia, millainen
asenne on Jumalan mieleen. Nyt, kun kertakaikkinen uhri on uhrattu syntiemme
tähden, meidän on otettava tämä armo avuksemme pelastuksemme päivänä. Saamme
nöyrästi rukoilla Jumalamme kasvojen edessä, turvaten Jeesuksen sovitustyöhön
ja saamme tehdä parannusta Hänen
kasvojensa edessä. Kaikesta heikkoudesta ja vajavaisuudesta huolimatta,
kuulumme Hänelle, ja Hän kyllä antaa meille voiman elää juuri sellaista elämää,
kuin sen kuuluukin olla. Minun on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että Jumala
on sulkenut minutkin synninvankilaan - näin tehden minustakin täysin
riippuvaisen Hänen armostaan. Olen, mitä olen, mutta olen sitä Jumalani käsissä!
Kun Hän vapauttaa minut synnistä, olen silloin todellisesti vapaa!
”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,
niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh.8:36
Voinko siis syntisyydestäni ja
heikkoudestani huolimatta täyttyä Hengellä, ylistää Jumalaa, palvella
seurakuntaa ja elää elämääni Jumalan lapseuden asemassa? – Kyllä voin, ja ellen minä, niin kuka sitten?! Jos joku
saa synnit anteeksi Jeesuksen kautta, niin
minäkin! Samoin tehdessämme parannusta, se
oikeus kuuluu minullekin - Jeesuksen kautta! Haluan sanoa tällä sitä, että
jokainen, joka uskoo Häneen, pelastuu, sillä Jumala on osoittanut suuren
rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan lähettämällä meille ainoan pelastajan,
Jeesuksen Kristuksen!
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että Hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä
varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo
tuomittu, koska Hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
Joh.3:16-18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti