"Laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää" - aloittaa Paavali roomalaiskirjeen
seitsemättä lukua. Hän opetti Roomassa asuvia kristittyjä seikkaperäisesti
tuntemaan lain ja synnin suhdetta. Lisäksi hän kertoo, miten synti liittyy
ihmisyyteen ja jopa häneen itseensäkin. Laki sitoo ihmisen tämän maailman
alaisuuteen ja Paavali ottaakin esimerkiksi aviorikoksen, jossa rikkonut saa
aviorikkojan nimen ansaitusti. Vasta puolison kuoltua hän on vapaa tästä
avioliittolaista.
Sitten Paavali muistuttaa, että samoin
meidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta. Olimme lain kautta
synnin vankeja, mutta Kristuksen kuolema - meidän syntiemme tähden - vapauttaa
meidät synnin hallintavallasta, jolloin saamme olla vapaita kuluen Jumalalle.
"Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin
että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja
kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa." Room.7:5-6
Sitten Paavali vakuuttaa, että laki on hyvä. Lain kautta tulimme kyllä
tuntemaan synnin, joka herättää kaikenlaisia himoja, mutta ilman lakia synti olisi kuollut. Paavali kertoo synnin
vaikutuksesta, kuinka "synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että
käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi."
– Synti siis pettää ihmisen käskysanan
kautta, tuoden ihmiselle kuoleman. Siitä huolimatta Paavali vakuuttaa lain
olevan hyvä, joka ylen määrin näyttää synnin synnilliseksi lain kautta. –
olemmehan myydyt synnin alaisuuteen jo ensimmäisen lankeemuksen kautta.
Sitten Paavali sukeltaa sisälle yhteen
uskovien kiperimmistä aiheista, jonka todellisuutta monetkaan eivät kykene
hyväksymään tai tunnustamaan. Hän puhuu meissä
olevasta vanhasta luonnosta, taipumuksestamme
pahuuteen, olimmepa kuinka pyhiä ja hurskastelevia uskovia tahansa. Hän
sanoi tekevänsä sitä, mitä vihaa itsessään ja myöntää juuri sillä, että laki on
hyvä.
"Mutta jos minä teen sitä, mitä en
tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti, joka minussa asuu." Room.7:16-17
On mielenkiintoinen oivallus, miten Paavali osasi erottaa vaikuttimet, kohteet ja tekijät. Useinhan tällainen analysointi
tuottaa järkevän ja ymmärrettävän, ja jopa helpommin elettävän asenteen tai
ajatusmallin. Tuntiessamme, ettei lihassamme
asu mitään hyvää - eikä siinä ole edes voimaa haluamamme hyvän
toteuttamiseen - on ymmärrettävä, että sen teon
tekee meissä asuva synti. Tästä olemuksesta Paavali sanoutuu ikään kuin
irti eikä hyväksy synnin valtaa elämänsä ideologiaksi tai elämäänsä
määritteleväksi tekijäksi.
"Niin huomaan siis itsessäni, minä,
joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä
sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta
jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja
pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on." Room.7:21-23
Paavali siis kykeni tunnustamaan, että paha
riippuu hänessä kiinni. Tuo hurskas, pyhä
ja mahtava Jumalan kutsuma mies puhuu tällaista! Eikö olekin miltei
tavatonta, että opettaja ei hurskastelekaan vain valtavilla saavutuksillaan ja
omalla hyvyydellään! Paavali kykeni
pureutumaan ihmisyyden syvimpiin kipupisteisiin, antaen viitteitä myös
meille, miten meidän tulisi suhtautua syntiin, lakiin ja niistä vapauttaviin
tekijöihin.
Lopulta tämä pohdiskelu ajaa Paavalin juuri
sinne, mikä tulisi olla meidänkin päämäärämme jokaisen päivänä. Hän tuli
mahdottomuuden eteen, täyteen tietoisuuteen, ettei hän kykenisi milloinkaan
selviytymään hurskaista vaatimuksista, ei edes yhtenä elämänsä päivänä. Kun
meitä masentaa juuri tällainen olotila ja tunto, saamme parahtaa tuskaisena
Paavalin tavoin;
"Minä viheliäinen ihminen, kuka
pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan
lakia, mutta lihalla synnin lakia." Room.7:24-25
Mitä tämä siis tarkoittaa? – Tiedämme,
ettei Paavali antanut suostumusta synnintekoon, mutta mitä hän tarkoitti synnin
lailla? Hän oli oivaltanut nämä kaksi
eri ulottuvuutta, joista toinen käsittelee tätä aikaa ja todellisuutta
näkyväisessä maailmassa ja toinen taas uudestisyntyneen hengen elämää kaiken
yläpuolella. Meitä siis koskettaa maallinen laki ajassa, mutta sen lisäksi myös
hengenlaki, joka ulottaa vaikuttimensa myös ajalliseen, sen tuoman armon kautta.
Kärsimme kyllä lihassa rangaistukset maallisen lain rikkomisesta - sen
langettamin tuomioin, mutta hengessä
olemme vapautetut tekemään parannusta, yrittämään uudelleen ja tarttumaan
haasteisiin, joihin ilman armoa emme ylettyisi.
Synnin
läsnäolo
elämässämme tekeekin meistä täysin riippuvaisia Jumalan armosta
- aivan, kuten vastasyntynyt on riippuvainen äitinsä maidosta. Jumala
on sulkenut meidät tottelemattomuuteen, antaakseen ja osoittaakseen
meille suurta armoaan. (Room.3:9,19,23 11:32 Gal.3:22 1.Tim.2:4)
Ylpeälle ihmismielelle tämä ei sovi, vaan hän etsii keinoa ja tapaa, jolla
voisi itse ansaita asemansa ja pelastuksensa. On kuitenkin hienoa, että Jumala
asetti kaikki ihmiset samanarvoisiksi
eteensä. Jo ensimmäiset ihmiset lankesivat houkutukseen, ja niin on käynyt
kaikille sen jälkeen. Jospa ymmärtäisimme ja näkisimme todellista pahuuttamme,
ylpeyttämme ja sisimpämme syviä taipumuksiamme syntisyyteen, olisimme hieman nöyrempiä ja armoa tarvitsevimpia, jolloin oppisimme kohtelemaan myös toinen toisiamme armon, laupeuden ja lempeyden
kautta. – Sanothan kanssani: "Minä
viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti